Category

valokuvaus

Category

Nyt ollaan taas tuskailtu bloggaajakollegoiden kanssa valokuvaamista pimeänä kautena. Sellaisina päivinä, kun valoa tarjotaan kajastuksen verran, tulee minusta valokuvista tavallaan erityisen ihania, kuten tuossa yläkuvassa. Saa ikään kuin luonnostaan sellaisen kovasti trendikkään tummasävyisen mood-kuvan. Mutta kun useimpina päivinä sitä valoa ei tule hintuakaan, vaan on kuvattava kerraassaan harmaassa olosuhteessa.

Testailin eräänä sunnuntaina pitkästä aikaa jalustalla kuvaamista, tuon kuvailun tulokset näkyvät keittiöesittelypostauksessa. Silloin ei valoa tullut yhtään ikkunoista, vaan olosuhde oli kerrassaan hämärä. Toki iltapimeys ei ollut vielä tullut, että ikkunoista ei näkynyt täysin musta-aukko.

Päätinkin koostaa tänne blogiin omia vinkkejäni jalustalla kuvaamiseen. Noh, myönnän että näihin neuvoihin sain myös apua täältä kotoa. Kuvituksena on eteinen, jota en juuri ole blogiin kuvaillut, nimenomaan sen haasteellisen pimeyden takia. Mutta jalustalla tuosta selvittiin melko hyvin.

 

1) Jalusta

Itselläni oli ennen jalustassa kuulapää ja välttelin osaksi jalustan käyttämistä, koska sen jouheva säätely oli todella hankalaa. Kun hankin kuulapään tilalle kinopään, jossa on säätövarret, muuttui jalustalla kuvaaminen huomattavasti miellyttävämmäksi. Samalla vaihtui kiinnityslevyn lukitus, sekin oli ennen erittäin vaivalloinen ja nyt tuossa uudessa kinopäässä on kätevä pikalukitus. Suosittelen siis kiinnittämään jalustan hankinnassa erityisesti huomiota sen helppokäyttöisyyteen, eli testaa se kunnolla kaupassa. Ja jos sinulla on hankalasti käytettävä jalusta, tutki voiko siihen hankkia pelkän uuden pään.

2) Kameran asetusten säätäminen – nyrkkisäännöt

Ensimmäinen asia on että käytä manuaalisäätöjä. Jos sinulla on järjestelmäkamera, opettele heti tottumaan manuaaliasetuksiin. Automaattiasetuksia kuten Av tai P kannattaa käyttää sitten kun osaa manuaaliasetukset. Itse turvaudun niihin esimerkiksi Pariisin muotiviikoilla jos on kiire kuvata ja kääntymällä suuntaan tai toiseen valaistus muuttuu radikaalisti. Silloin ei ole aikaa säädellä, niin käytän aukon esivalintaa. Mutta muuten minusta kannattaisi rohkeasti siirtyä heti manuaaliasetuksiin, niin oppii eniten ja saa kuvista eniten irti. Seuraavassa nuo oleelliset säädöt selitettynä mahdollisimman yksinkertaisesti.

ISO-arvo

Tämän säädän aina ensimmäisenä kuvatessani. Valon herkkyys määrittää kuvan valoisuutta, mitä suurempi ISO-arvo, sitä huonompi kuvan laatu. Kameran laadusta riippuu, kuinka suurta ISOa voi käyttää, kuvan laadun kärsimättä liikaa. Omassa täyskennoisessa kamerassa voin käyttää melko suurtakin arvoa, mutta silti pyrin pitämään tämän asetuksen aina maltillisena. Omat käytetyimmät lukemani ovat käsivaralta sisällä max 800 (siirryn jalustaan jos pitäisi olla suurempi) normaalisti käytän 200-400 hyvässä valossa, ihan kirkkaalla tietysti 100. Jalustalla kuvatessa tämä arvo voi olla huoleti vaikka 100.

Aukko

Aukkoa säädän seuraavaksi. Aukon valinta vaikuttaa kuvan fiilikseen. Mitä pienempi aukko, sitä terävämpi kuva on kauttaaltaan. Mitä suurempi on aukko, sitä enemmän saadaan syväterävyyttä, eli taustan blurrausta kuvaan. Tässähän lukemat menevät ikään kuin väärin päin, eli suuri aukko on pienin numero ja pieni aukko on suurin numero. Omat suosikkiaukkoni ovat asetelmakuvissa ja yksityiskohtakuvissa 2.8, tunnelmallisissa otoksissa 1.6 (läheltä otetut tulevat tällä pehmeiksi ja mitä kauempaa ottaa kuvan, sitä enemmän tulee tarkkaa aluetta). Huoneesta otetuissa yleiskuvissa, joissa haluan ison osan kuvaa olevan skarppi, käytän aukkoa 7-11. Asukuvissa tykkään käyttää usein aukkoa 1.8. Kameran linssin valovoimasta riippuu miten suuren aukon siihen saa, omassa lempilinssissäni aukko alkaa 1.4:stä. Näistä välineistä en tähän enempää listaa, ehkä sitten joku kerta omassa postauksessa.

Kaikenkaikkiaan aukolla määritellään kuvan fiilis aika pitkälle.

Suljinaika

Lopuksi säädän asetuksista suljinajan, jolla määritellään kuinka pitkään kamera valottaa kuvaa. Tämä on se juttu jossa jalusta tulee tarpeeseen. Sillä jos suljinaika on liian pitkä, ennättää kamera tärähtää vakaassakin kädessä niin paljon, että kuvaan tulee epätarkkuutta. Yleissääntönä olen pitänyt että kun suljinaika on alle sata, niin alan kaivaa jalustaa esille.

Manuaaliasetusten tekeminen on aika helppoa, kun suljinaikaa kokeilemalla näkee heti mihin suuntaan sitä on säädettävä että kuvan valoisuus on hyvä. Apuna on tietysti valotusmittari, joka näkyy etsimen kautta, siinä näkyy reaaliajassa kun rullaa suljinaikaa ja kun mittarin viisari on nollan kohdalla, valotus on kameran mukaan oikein. Eli ei kovin vaikeaa.

Itse otan mielummin piirun liian tumman kuvan kuin liian vaalean, sillä käytän RAW-asetuksia, jolloin kuvan muokkaaminen on helppoa jälkikäteen. Tummaa kuvaa on helpompi vaalentaa kuin tummentaa liian puhki palanutta kuvaa.

Tarkennus

Tähän kannattaa keskittyä. Täydellisestikin valotettu kuva on pilalla jollei se ole tarkka mistään kohtaa. Itse käytän enimmäkseen keskipistetarkennusta. Eli kamerassa olen säätänyt kiinteästi keskelle tarkennuspisteen, sillä tulee mielestäni varmimmin onnistunut tarkennuspaikka kuvaan. Sitten kun otan kuvaa, keskityn ohjaamaan sen tarkennuspisteen siihen minkä haluan olevan kuvassa skarpein kohta, painan laukaisunapin puoleen väliin, tarkennus tehty ja sitten saatan vielä kääntää kameraa sommittelun takia ja lopuksi painan laukaisimen loppuun.

Kun taas kuvaan jalustalla, siirrän tarkennuspistettä tarpeen mukaan, sillä jalustalla kuvaan näytön kautta, en etsimen kautta. Eli tämä on vähän eri tapa. Näyttökuvasta katson että asettelu on hyvä – korkeus, suoruus, sommittelu jne. Sitten valitsen mihin haluan erityisesti tarkentaa, etenkin jos aukko on suuri ja haluan pienen alueen tarkaksi. Jos taas käytän pientä aukkoa, eli kuvassa tulee olla tarkkaa koko alalta, haen tarkennuksen johonkin kohteen puolivälin etäisyydellä olevalle asialle.

Kameran näytöltä kuvaaminen ja muut vinkit

Kun kuvaa jalustalla, kannattaa kuvata näytön kautta. Tarkennuskin on helpompi tehdä näytön kautta, kun liikuttelee tarkennuspistettä siinä haluttuun kohtaan. Manuaalitarkennustakin kannattaisi opetella käyttämään, jos on oikein pimeää saattaa olla ettei tarkennus onnistu automaatilla kovin helposti. Mutta myönnän, etten itse ole käsitarkennusta juuri käyttänyt.

Lisäksi kannattaa laukaista kuva ajastimella, eli itse säädän sen 2 sekunnin laukaisuaikaan. Tämäkin pieneltä osaltaan minimoi kuvan tärähtämistä.

Jalustan korkeutta kannattaa aina alkaa säätää tukevimmasta päästä. Eli jalat avataan ensin ylimmäisistä lukoista ja siitä alaspäin. Ei alimmaisesta ja ohuimmasta osasta, kuten helposti tulee tehtyä. Keskiputken korkeutta käytän itse lähinnä hienosäätämiseen, varsinaisen korkeuden pyrin säätämään jalkojen avulla.

Valokuvaamisessa valo on tietysti tärkeintä. Ihanteellisia valo-olosuhteita ei kuitenkaan ole aina käytetävissä, siksi on turvauduttava jalustaan. Mitä tulee sitten keinovaloon, itse vältän sitä viimeiseen asti, koska minusta kuvan tunnelmasta tulee erilainen keinovalossa, vaikka kuinka kuvaa säätäisi Lightroomissa. Se onkin muuten yksi tärkeä osa kuvaa, jälkikäsittely nimittäin. Siitä en kuitenkaan tähän enää kirjoita, koska ette varmasti jaksaisi lukea kilometripitkää sepustusta. Ehkä palaan siihen omassa postauksessa. Voisin myös tehdä esimerkiksi haamukuvaamisesta vinkkipostauksen ja ehkä välineistäkin – mitä sanotte?

Mielellään kuulen teidän kommentteja ja vinkkejä kuvaamiseen! Ja jos herää jotakin kysymyksiä, niin yritän vastailla niihin parhaani mukaan. 

 

Olipas tänään tehokas ja kiva sunnuntai. Valokuvauskurssi oli mainio – taas tuli pudottua maan pinnalle – etenkin omien poseerausten suhteen. Olimme siis Maijan kanssa Canonin ja JAS Tekniikan bloggareille järjestämällä valokuvauskurssilla. Luennoitsijana toimi Tiina Puputti, joka perehdytti meitä lähinnä henkilökuvaukseen.

Kurssilta jäi itselleni tsemppi keskittyä paremmin siihen mitä tekee. Tekniikan osaan jo hyvin, kunhan maltan keskittyä hallitsemaan sitä kuvaushetkellä. Se mihin minun kuitenkin täytyy kiinnittää tekniikkaakin enemmän huomiota, on kameran edessä oleminen. Jos itse kuvaan toista, täytyy minun ohjata paremmin, mutta ennen kaikkea älytä itse toimia kameran edessä harkitummin. Vaikeinta asukuvien ottamisessa on minulle omien asentojen hallitseminen, helposti yliposeeraan tai olen liian keskittyneen näköinen.
(bleiseri J.Lindeberg / poolo Lindex / farkut Monki / kello DKNY*saatu /
 kaulakoru Edblad / tossut Adidas)
Maija otti minusta yllä olevat kuvat, minä olen itse käsitellyt ja rajannut ne. On tosi vaikeaa asetella itsensä kauniiseen kulmaan ja asentoon suhteessa kameraan. Pelkkä käsien sijoittelu on oma prosessinsa. Seuraavaksi kyllä pidän pienet sessiot kokovartalopeilin kanssa.

Kiitos vielä järjestäjille tehokkaasta ja hyvästä kurssista. Oli myös mukava tavata jälleen uusia blogikollegoita, törmäillään taas. Katsokaapa vaikka Marin kiva postaus tästä kurssista. Ja kiitos Maijalle kuvista ja kärsivällisyydestä minun kanssani.

Palaan vielä tähän aiheeseen myöhemmin. Nyt mukavaa alkavaa viikkoa (saahan sitä sunnutai-iltana jo toivottaa).

Olen ties kuinka monta kertaa ajatellut kirjoittaa valokuvaamisesta. Vaikka aihe on minulle mieluinen ja kiinnostava, on ollut tosi vaikea saada aikaiseksi postausta siitä. Siihen kun liittyy niin monta asiaa ja näkökulmaa, jotka haluan tuoda esille. Päätinkin että teen aiheesta useamman postauksen, niin ette joudu kahlaamaan valtavan pitkää pätkää kerralla läpi.

Oma tieni valokuvaamisessa alkoi vasta kun perustin tämän blogin, eli noin 8-vuotta sitten. Siihen saakka olin vältellyt kameraa molemmista suunnista – eli edestä ja takaa. Suhteeni valokuviin oli varauksellinen. En tykännyt olla kuvissa, koska mielestäni en ole tippaakaan kuvauksellinen, enkä koskaan ollut kokenut tarvetta tai intoa tarttua kameraan kuvaamisen merkeissä. Minusta oli aika tylsää katsella kavereiden lomakuvia yms. valokuvat eivät yksinkertaisesti vain kiinnostaneet minua. Nyt jälkikäteen ajateltuna aivan älytöntä, sillä olen ihan hulluna valokuviin. No ehkä en edelleenkään jaksa innostua hirmusti vaikkapa toisten lomakuvista (minusta kaikki ovat samanlaisia), mutta noin muuten rakastan katsoa erilaisia kuvia. Tutkia niiden yksityiskohtia, sommittelua, valotuksia, jne. Tietysti rakastan myös kuvata itse ja tykkään jopa käsitellä kuvia.

Aloitin siis blogin myötä kuvaamisen täysin nollasta. Ensimmäisiä hankintoja blogin takia olikin kamera. Ostin pikkuisen Canonin Ixus-pokkarin ja opettelin käyttämään sitä ihan automaattitoiminnolla, sillä sekin oli aluksi hankalaa. Siihen liittyi sitten kuvien siirtäminen koneelle ja niiden pienentäminen blogiin sopiviksi. Muistan miten hartaasti koetin tajuta jotain Photoshop Elementsistä (kuvankäsittelyohjelmasta jota vieläkin käytän). Kun olin alkanut tajuta jotain kuvista, ymmärsin, ettei ihan peruspokkarikama enää riitä minulle. Mietin että saan paljon parempia kuvia kun hankin paremman kameran. Seuraava ostos oli Canonin G10-kamera, jossa on jo manuaalisäädöt ja muita hienouksia. Tuo kamera oli kiinteälinssinen, oikein mainio, mutta halusin siirtyä pian sen jälkeen kuitenkin järkkäriin. Sainkin käytetyn Canonin 400-järkkärin kittilinssillä. Siinä vaiheessa olin päättänyt opetella tekemään itse kuvien valotussäätöjä ja yritin kovasti tajuta Petrin opastuksella mitä eri asetukset merkitsevät (mahtava kun oli opettaja lähellä). Ajattelin etten ikinä opi niitä. Miten ylivoimaiselta kolmen perusasian oppiminen tuntuikaan. Käänteentekevä juttu kuvaamisessa oli kiinteän 50 mm-linssin ostaminen, sen valovoima ja syväterävyys innostivat minua kovasti. Tuossa vaiheessa olin alkanut oppia säädötkin, käytin manuaaliasetuksia. Sain siis ”luvan” siirtyä parempaan välineistöön. Hankin nykyisen täyskennoisen Canonin Mark II-kameran rungon ja objektiivit siihen. Sen jälkeen saatoin hengähtää välineellisistä asioista ja keskittyä oppimaan kuvaamista paremmin ja siinähän ei ikinä tule valmiiksi.

Tuossa tiivistettynä oma alkuni kuvaamisen suhteen. Tässä postauksessa esittelen omat kuvausvälineeni.

Arjen menoissa mukanani kulkee Olympukselta saamani OM-D E-M10-kamera. Ensimmäinen Olympukseni oli PEN, mutta tämä OM-D on nyt ollut minulla noin parisen vuotta. Molemmat todella todella hyviä kameroita. Minijärkkäri on ihan mahtava pienen kokonsa ja laadukkaan jälkensä ansiosta. Bloggaajalle riittää ihan täysin ainoaksi kameraksi laadukas minijärkkäri. Suosittelenkin jokaiselle ensimmäiseksi järkkäriksi Olympusta. Kun osaa manuaalisäädöt ja alkaa hallita teknistä puolta enemmän, voi alkaa miettiä (täyskennoista) järkkäriä. Ihannevälineistö onkin minijärkkäri ja täyskennoinen järkkäri.

Minulla on Olympukseen useampi erilainen objektiivi. Kaksi zoomia, joita en ole käyttänyt oikeastaan ollenkaan ja kaksi kiinteäpolttovälistä objektiivia, joista tykkään molemmista todella paljon. Kuvaan mieluiten aina kiinteällä linssillä. Tällä hetkellä kamerassa on kiinni 25 mm 1.8 -linssi, eli sitä tulee käytettyä eniten. Se on hyvä kun kuvaa asetelmia ja yleiskuvia. 45 mm 1.8-linssi on puolestaan suosikkini asukuvissa.

Linssien lisäksi minulla on Olympukseen pieni irtosalama, mutta sitä en ole koskaan käyttänyt. Salamalla kuvaaminen ei ole mieleeni ollenkaan, tai ainakaan kameraan kiinnitetyllä salamalla kuvaaminen.

Olympuksessa on todella kaunis piirto ja värikylläisyys. Pidän myös siitä, että voin kuvata joko etsimeen katsoen tai näytöltä katsoen. Aluksi minusta oli vaikea tottua kuvaamaan näytön kautta, kun olin tottunut katsomaan järkkärissä aina etsimeen. Mutta nyt käytän lähes aina minijärkkärissä näyttöä kuvatessani. Täytyy myöntää etten ole edes hyödyntänyt kaikkia tämän kameran hienouksia, kuten kosketusnäyttöä, erilaisia taidesuotimia tai edes hirmusti wifin ominaisuuksia. Kameralla voi kuvata myös RAW-kuvia, mutta se on tehty minusta Olympuksella vähän hankalaksi, sillä siihen tarvitaan oma ohjelmisto purkamaan koneella noita tiedostoja. Joten olenkin laiskana käyttänyt tällä kameralla pelkkää jpg-muotoa. Se on tietysti vähän kostautunut kuvien laadussa talviaikaan ja keinovalossa. Nyt olenkin päättänyt opetella seuraavaksi kunnolla Olympuksen RAW-ominaisuudet.

Niin mainio kun Olympus onkin, en voisi enää luopua täyskennoisesta järjestelmäkamerasta. Haaveilen päivittäväni tämän jossain vaiheessa Mark III-malliin. Canonissa käytän eniten 50 mm 1.4-linssiäni, kun tarvitsen laajempaa kuvakulmaa, niin silloin turvaudun painavaan zoomiin. Canoniin minulla on myös ulkoinen salama, mutten ole sitä käyttänyt vissiin kertaakaan.
Olen jotenkin sitä mieltä että minijärkkäri riittää todella pitkälle ja järeämpää järjestelmäkameraa tarvitsee siinä vaiheessa kun on tarvetta toimittaa kuvia esim. asiakkaille vähän suuremmassa koossa. Tai jos haluaa oikein hifistellä, tosin taitava säätäjä saa Olympuksella lähes saman veroista (nettikokoista) kuvaa kun täyskennoisella kamerallakin. Mutta kieltämättä ihanassa objektiivissa ja täyskennoisessa kamerassa yhdistyy kuvien tietynlainen pehmeys, jota en näe minijärkkärin kuvissa. Nämä ovat kuitenkin jo niitä hifistelyjuttuja, joihin päätyy ajan kanssa. 

Linssi on tärkeä osa järjestelmäkameraa. olin aivan huumassa kun ostin tuon Canonin L-sarjan 24-70 mm 2.8 L USM-zoomilinssin. Sillä tulee todella kaunista kuvaa. Miinusta painosta, linssi painaa n. 800 g. Eli ei huvittaisi kantaa koko päivää mukana. Tätä käytänkin enimmäkseen kuvatessani jalustalla kotona tms. vastaavaa.

Suosikkilinssini on 50 mm kiinteä linssi. Sen kanssa olen kuvannut jo muutamien vuosien ajan niin paljon, että välineet ovat kuin osa minua. 50 mm-linssi vastaa etäisyydeltään suunnilleen samaa kuin jos croppikennoisessa kamerassa olisi n. 30 mm-linssi. Eli jos sinulla on croppijärkkäri, niin suosittelen ensimmäiseksi linssiksi 30 mm-kiinteää linssiä, toki 50 mm myös toimii hyvänä yleislinssinä, mutta sillä ei pääse oikein etäälle esim. sisustuskuvissa.

Kameran, linssien yms. perusasioiden lisäksi tarpeellisia ovat tietysti muistikortit, akut ja ulkoinen kiintolevyasema. Minulla on Canoniin esim. kaksi akkua, se on osoittautunut loistavaksi asiaksi, aina on toinen ladattu akku valmiina jos kamerassa loppuu virta. Suosittelen hankkimaan toisen akun jos kuvaa paljon. Samoin muistikortteja minulla on molempiin kameroihin useita. Tosin ehkä vähän turhaan, sillä olen tyyppiä joka purkaa aina kaikki kuvat kerralla ulkoiselle kiintolevylle ja tyhjentää ne saman tien kameran muistikortilta. En tykkää yhtään että siellä pyörii vanhoja kuvia. Tietokoneelle en tallenna koskaan kuviani, ne veisivät äkkiä sieltä liikaa tilaa, sillä niitä kertyy lähes päivittäin paljon. Niinpä tallennan ne aina pienelle ulkoiselle kiintolevylle. Merkkaan joka kuukaudelle oman kansion, esim. maalis16, näin löydän helposti haluamani kuvat. Tietysti vielä erikoisiin juttuihin yms. luon omat kansiot. Järjestelmällisyys todellakin kannattaa tässä asiassa. Se mitä vielä pitäisi tehdä joskus, olisi turhien otosten poistaminen kansioista, mutta sitä ei kyllä tule koskaan tehtyä. Ja hei, kameran linsseihin olen hankkinut uv-suotimet, jotta linssi on suojassa naarmuilta. Tärkeää on myös muistaa puhdistaa linssi ja viedä aika-ajoin järjestelmäkamera kennon puhdistukseen.

Bloggaajan tärkeitä lisävälineitä ovat myös hyvä kameralaukku, jossa voi tarvittaessa kuljetella kalustoa kuvauspaikoille, reflektori ja lisävalo. Petri on ostanut minulle tuollaisia käteviä reflektoreita, joissa on neljä eri väristä heijastuspintaa; hopeinen, kultainen, valkoinen ja musta. Eniten käytän hopeista pintaa. Näitä heijastimia on kaksi, jotta saa oikein optimaaliset heijastukset. Yksikin riittää ja suosittelen hankkimaan. Etenkin hämärällä voi kuvata vielä paljon pidempään asetelmaa ikkunan vierustalla kun saa lisäboostia heijastimesta. Toimii myös esimerkiksi asukuvissa sivuvalon vähentäjänä yms. Uudempi tulokas välineistössäni on luonnonvalosoftboksi. Eli tuossa on monta luonnonvalon sävyistä lamppua ja sillä saa lisävaloa hämärään. Esimerkiksi jos ikkunasta tulee valohintua voi tuon laittaa toiselle puolelle lisäämään valoa. Samoin olen käyttänyt tuota vaikkapa kun kuvasin veskipapereita meidän kylppärissä, pieneen tilaan ei tullut luonnonvaloa, enkä halunnut käyttää halogeenivaloja. Niinpä kylppärin omat valot olivat pois päältä ja puskin ainoastaan tuolla lisävalolla luonnonvalon sinne. Kuvista tuli minusta tosi hyviä. Eli myös loistava investointi bloggaajalle. Vaikkakaan mikään ei voita kaunista ja aitoa luonnonvaloa.


Kaikenkaikkiaan välineiden puolesta kehotan hankkimaan ensimmäiseksi minijärkkärin, oma suositukseni on ehdottomasti Olympus (olen kokeillut muitakin). Siihen kiinteä linssi heti kättelyssä, zoomilinssi kannattaa unohtaa. Kun hallitsee tuolla manuaaliasetuksin kuvaamisen ja kokee, että haluaa askeleen eteenpäin, kannattaa hypätä suoraan täyskennoiseen kameraan. Itse Canon-tyyppinä suosittelen esim. 6D-kameraa. Se on vielä kohtuuhintainen täyskennoiseksi ja ihan loistava. Siihen myös kiinteä linssi ja seuraavaksi sitten laadukas zoomi.

Itse tarvitsen molempia kameroitani ja olen niihin äärimmäisen tyytyväinen. En tiedä huomaatteko te kummalla mikäkin postaus on kuvattu, heh. Tai tässä postauksessa voi itse asiassa vähän vertailla, sillä kuvat on otettu molemmilla.

Tulipas pitkä selostus. Olisipa kiva kuulla teidän ajatuksianne tästä aiheesta. Valokuvaamisesta on todella kiva vaihtaa mielipiteitä. Seuraavassa osassa ajattelin kertoa omista kuvaustavoistani ja vähän säätöhommeleista.

(Olympus ja osa sen objektiiveista saatu)