Category

puutarha

Category
”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Fiskars
Voi että miten iloinen olen pihalla kasvavista päivänkakkaroista. Niitä on pakko hehkuttaa ihan ensimmäiseksi. Olen nimittäin suuri luonnokukkien ja luonnollisen pihatyylin ystävä. Oma piha onkin verrattain rento ja hitusen villiintynyt. Vaikka olenkin puutarhanhoidossa omasta mielestäni aika säntillinen, keskityn niihin varta vasten rakennettuihin alueisiin ja annan sitten osan tontista kasvaa rauhassa luonnollista kasvuaan. Päivänkakkarat ilostuttavat savisessa rinteessä, jonne niiden siemeniä on heitelty vuosia sitten ja olen joka vuosi yhtä iloinen kun huomaan kukkien pukkaavan esiin. 
Mitä tulee puutarhaan, tänä kesänä on kyllä saanut nauttia kesästä ja sitä myötä pihasta. Se tarkoittaa aurinkoa ja lämpöä, mutta myös järkyttäväksi palanutta nurmikkoa. Koko tämän pihan kruunu on aina ollut ihana vihreä ja tuuhea nurmikko talon edustalla. Noh, tänä kesänä sellaista ei oikein ole, hyvästä hoidosta huolimatta. Mutta – jos pitäisi valita lämmintä, aurinkoa ja puolikuollut nurmikko versus koleaa, pilvistä ja hehkeä nurmikenttä, niin valitsisin ensimmäisen.
Mutta hei, me kaikki puutarhasta intoilevat varmasti nautimme pihapuuhailuista ja hyvistä työvälineistä. Yhteistyössä Fiskarsin kanssa käyn läpi uusia pihanhoitovälineitäni, joista olen erittäin innoissani – toivottavasti näistä on teillekin vinkkiä!  Tästä jutusta tuli aika pitkä, joten ottakaahan rento asento..
 
Kastelu on puutarhan tärkeimpiä ellei tärkein asia. Sain Fiskars-yhteistyön myötä valita uusia puutarhavälineitä itselleni ja ensimmäinen valintani oli uusi Fiskars kastelukela. Ollaan nyt testailtu tuota uutta letkujärjestelmää ja täytyy sanoa, että joka iltainen kasteluprosessi on muuttunut täysin. Aikaisemmalla pitkällä ja raskaalla perusletkulla homma oli suhteellisen ärsyttävää, vaikka illat puutarhassa ovatkin viehättäviä noin muuten. Mutta hankala letku ja vuotava pää eivät tehneet kastelusta yhtään nautinnollista. 
 
Meillä on Fiskarsin kastelukela 30 m pitkällä letkulla, joka riittää jo suureen piha-alueeseen. Fiskars Waterwheel on muuten saanut Red Dot -muotoilupalkinnon, enkä ihmettele, palkinto myönnetään erinomaisesta tuotemuotoilusta. Kelan sisällä on varusteina kastelusuutin, kastelusuuttimen tuki ja piikki jolla kärryn saa tukevasti maahan tarvittaessa. Maapiikki on kätevä, sillä kelan saa tukevasti lappeelleen ja letkun käyttäminen on vaivatonta kun kela pyörii 360 astetta.
 
Fiskars kastelukelaa on mahdollista täydentää erilaisilla jatkoletkuilla, meidän pihalle on tehty kaksijakoinen systeemi, y-liittimellä ja kahdella erillisellä letkulla. Näin saadaan hoidettua suuremman pläntin kasteluhomma kätevästi. Letkua ja päitä voi hankkia erikseen, jolloin saa itse koottua tarpeellisen systeemin omalle pihalleen. Suuttimissa on portaaton paineen säätö, joten veden annostelu on helppoa.
Luin hieman nurmikon oikeaoppisesta kastelusta ja ihanteellista olisi, jos nurmea kastelisi kerralla oikein reilusti ja sitten antaisi sen kastelun jälkeen kuivua kunnolla. Eli mielummin ei joka päivä, vaan kun kastelee, niin antaa vettä todella paljon, jotta nurmikko kastuu yli 30 cm:n syvyyteen saakka. Normikesänä tuommoinen kastelumäärä riittäisi noin viikoksi. Mutta tänä kesänä tällainen ei ihan päde. Me olemme kastelleet nurmea muutamien päivien välein ja antaneet vettä melko paljon kerrallaan. 
Tällaisessa runsaassa kastelussa Fiskarsin kastelujärjestelmä on ollut ihan mieletön apu. Siellä se ruohikko kastuu kuin itsekseen kunhan välillä käy vaihtamassa letkujen paikkoja. Silti myönnetään, että nurmikko on puoliksi palanut – kuumimpiin aurinkoporotuskohtiin ei ole meidänkään kastelu riittänyt. Mutta kun jaksaa elvytellä niin jos on vähänkään pilvistä, huomaa ruohon elpymisen aika nopeasti.
Letkuun on myös kätevä suihkupistoolipää. Sillä hoidan kukkapenkkien ja ruukkukasvien kastelut päivittäin. Muuten, pioneita ei normaalisti tarvitse kastella tietääkseeni, mutta nyt olen suihkinut niillekin vähän vettä kun on ollut näin kuivaa. Ovat ainakin voineet hyvin ja kukkivat todella kauniisti. 
 
Kun nyt kerran puutarhajutuista puhutaan, niin voi miten mahtavia apuvälineitä Fiskarsilla onkaan. Omalle pihalle olen hankkinut Fiskarsin työvälineet samaan aikaan kun tämän talonkin, eli seitsemän kesää sitten. Kaikki tuolloin hankitut välineet ovat edelleen käytössä. Nyt sain kuitenkin täydennystä vanhoille työvälineilleni. 
Ihastuin tuohon Fiskarsin QuikFit -vaihtopäätyökalujärjestelmään. Apuvälineitä on paljon ja irroitettava varsi helpottaa todella paljon tarvikkeiden säilytystä. Varsia on useita kokoja, me valitsimme teleskooppivarren ja lyhyen varren. 
Noita välineitä sitten – tuossa on pehmeämpi harja terassia varten ja kovempi harja asfalttia ja kivetyksiä varten. Sitten on harava, rikkaruohorauta, kiveysten puhdistusharja ja nurmikon ilmaamiseen möyhennystyökalu.

Parasta näissä irtopäissä ja varsissa on tarpeeksi tukeva kiinnitys. Olisi aika ikävä työskennellä jos varren lukitus ei toimisi kunnolla. Voin kertoa, että nämä työkalut kestävät rivakampiakin otteita, sillä varren lukitus työkaluun on todella nerokkaan pitävä. Ja huom. käytän kyllä työkäsineitä, mutta käsistä kyllä huomaa, että puutarhassa on puuhasteltu – eilen keräsin kottikärryllisen rikkaruohoja pihalta.

Pakko esitellä teille tuo kiveysten puhdistusharja. Olen aikaisemmin tuskaillut laattojen välissä kasvavien rikkaruohojen ja sammalen kanssa – nyppinyt niitä käsin ja puukolla. Mutta nytpä tuo homma sujuu seisaaltaan ja paljon tehokkaammin tämän työkalun avulla. Koukkupäällä voi raapia ensin sitkeästi kasvavia rikkaruohoja ja sen jälkeen harjata laattojen välit puhtaiksi harjalla. aivan loistava väline!


Lapiotkin on nyt uusittu. Tutkimme tarkkaan Fiskarsin lapiovalikoimaa, sillä vaihtoehtoja oli paljon. Lopulta valitsimme teräväkärkisen puutarhan pistolapion, joka on erityisen hyvä kaivamiseen. Toiseksi lapioksi sitten kuuppalapio, jolla sujuu hyvin mullan ja hiekan lapioiminen.

Pistolapio pääsikin heti käyttöön. Kuten näkyy, olen enemmänkin intuitiolla kuin tiedolla toimiva puutarhuri, niinpä olin joskus istuttanut kuunliljoja erittäin paahteiseen paikkaan, jossa ne eivät ole kasvaneet yhtään. Otettiinkin lapio kauniiseen käteen ja siirrettiin kasviparat pois paahteesta niille sopivampaan paikaan. Toivottavasti innostuvat sitten vähän kasvamaankin. Niin, on myös vähän siistimistä noissa juuripaakuissa – ruoho kasvaa kyllä hyvin siellä missä ei tarvitsisi..

Muistan kun sain oman pihan. Ensimmäisiä työkaluostoksiani oli Fiskarsin puutarhasakset. Niillä innostuneena leikkasin kaikkea eteen tulevaa oman pihan huumassa. Noh, ehkä se suurin into on tasaantunut vuosien varrella, mutta kyllä puutarhasakset ovat edelleen ahkerassa käytössä. En tulisi toimeen pelkällä ruohonleikkurilla ja trimmerillä, minun on saatava huolitella paikkoja ”manuaalisesti”. Se on itselleni myös erittäin rentouttavaa ja terapeuttista.

Nämä Servo-System -sakset ovat niin mieluisat minulle. Saksissa on 360-astetta kääntyvä terä, joten sillä voi leikata eri asennoissa eri asioita. Näitä käytän niin ruohon lyhentämiseen, rikkaruohojen saksimiseen kuin pienten oksien katkaisemiseenkin. Kuvassa esimerkiksi yli-innostunut oliivipuu, jonka pitkiä versoja katkon hiukan, jotta kaunis muoto säilyy.

Jaksaisin vielä jatkaa tätä puutarhajuttua, mutta palataan aiheeseen toisen kerran, eiköhän tässä tullut jo aika paljon yhteen postaukseen. Tai no, vielä yksi hauska puutarhavinkki
Meillä on paljon harakoita tässä ympäristössä ja eipä ole harva se päivä kun niiden jätöksiä on saanut siivota terassilta. Niinpä innostuttiin eräänä iltana askartelemaan perinteinen variksenpelätti ihan testiksi, josko siitä olisi apua harakoiden terassihengailuun. No, toisaalta, tuo ei taida olla ihan perinteinen variksenpelätti, vaan astetta coolimpi. Siihen tarvittiin yhdet vanhat farkut ja muutama muu tarvike. Pelätin on nyt ollut terassin vieressä muutamia viikkoja ja kuulkaa, en ole joutunut siivoamaan sen jälkeen yksiäkään linnunkakkoja sieltä!
Mahtavia puutarhahetkiä!
*kuvissa näkyvät Fiskars-tuotteet saatu testiin

Tiesittekö miten paljon hullaannun kesäillan valosta, kukista ja metsästä – no paljon. Käytiin ihailemassa Raisiossa olevaa alppiruusupuistoa, tosin hiukan liian myöhään, sillä suurin osa kukista oli jo ennättänyt lakastua. Mutta tässä kukinnan viimeisessä hetkessäkin oli taianomaista suloisuutta, jota illan kajo vielä korosti. Olin haltioissani ja napsin ihan liian paljon kuvia. Minun oli todella vaikea valita pieni joukko käsiteltäviä ja julkaistavia kuvia. Siltikin näitä taisi tulla vähän liikaa. Tässä teille tunnelmia alppiruusupuistosta.

Puisto on rakennettu ihan keskelle kangasmetsää ja sitä reunustaa hiekkakäytävät, joiden varrelle on sijoitettu penkkejä. Metsäinen tunnelma tekee puistosta kivan luonnollisen oloisen. 

Täytyy ehdottomasti käydä vieläkin enemmän kuvaamassa luonnossa kameran kanssa. On niin kiva etsiä kuvakulmia ja tehdä kaikenlaisia kokeiluja valon kanssa. Joskus täytyisi herätä oikein aikaisin aamulla ja testata millaisia utuisia aamukuvia saisi vaikka maalaismaisemasta. 

Maijalle kiitokset näistä minun kuvistani. Jotenkin valo ja tausta (sekä hyvä kuvaaja) tekivät näistä aika satumaisen oloisia. Vähän oli oikeasti sellainen olo että nilkoissa kutisee kun palasi tuolta heinikon keskeltä polulle.

En voinut vastustaa kokeilla utukuvien ottamista. Minusta nuo pinkit kuvat ovat aivan ihania. 

Tähän postaukseen ei nyt tullut oikeastaan mitään sanottavaa vaan keskityin kuviin. Toivottavasti piditte näistä kuvista ja tunnelmasta.

Oletteko te käyneet paljon kuvailemassa kesäistä luontoa ja puutarhaa?

Lupasin jo ajat sitten tehdä erillisen postauksen Pariisin ihanasta kukkapuistosta. Etenkin valtaisat tulppaanipenkit ihastuttivat suunnattomasti. Mehän vierailimme Petrin kanssa puistossa vappupäivänä, silloin Pariisissa tulppaanikausi alkoi kääntyä loppusuoralle, kun taas täällä kotimaassa vasta odoteltiin kukkien aukeamista.

Mutta koskaan ei ole huono hetki ihailla kukkaloistoa, joten pljäytänpä teille tähän valtaisan satsin värikylläisiä kukkasia.

Näitä kuvia valitessani ja editoidessani, mietin miten ihana olisi hullaantua johonkin kukkalajiin ja kerätä sitä pihalle monessa eri versiossa. On aika upean näköistä kun yhtä laatua on paljon rykelmissä. Totesin, että minä olen ihan liian boheemi moiseen suunnitelmallisuuteen, mutta miten mahtava harrastus esimerkiksi tulppaanipuutarhan rakentaminen olisikaan. Vaikka kukkien loistokausi on lyhyenkö vuodenkierrossa, liittyy tuohon harrastukseen monta muutakin vaihetta kuin kukintakauden ihastelu. Kaikki aina lajikkeiden tutkimisesta, erikoisempien metsästämiseen ja oikea-aikaiseen istuttamiseen. Sitten vielä kasvun tarkkailu yms. 

Puutarhassa puuhailu on vaan niin rentouttavaa ja mahtavaa siinä on se, että jokainen voi toteuttaa sitä omien taipumustensa ja mieltymystensä – sekä jaksamisensa mukaan. Olen löytänyt aika hyvin tänä kesänä oman juttuni, joka on enemmänkin rentoa puuhastelua siellä täällä ja haaveilua. Ei niinkään sitä suunnittelua ja valtaisaa perustamistyötä. Sen pikkupuuhastelun rinnalle yritän opettaa itseäni pysähtymään enemmän. Sekin on osa puutarhaelämää, että malttaa olla siellä hiljokseen ja paikallaan. Nauttia siitä mitä on saanut.

-Puutarhassa oivallettua-

Tuosta tulikin muuten mieleeni ajatus joka on pyörinyt päässä jonkin aikaa: Yritän olla iloinen kaikista niistä asioista joita olen saanut ja saan, enkä miettiä niitä mitä en voi saada tai en tule saamaan. 

Sama pätee ihmissuhteissa. En odota keneltäkään mitään. Olen iloinen niistä positiivisista huomioista joita saan, mutten mieti miksei joku huomioinut minua. Hirveän raskasta jos täytyisi aina olla tyytymätön tilanteeseen.

Olen sitä mieltä, että parhaiten sitä tekee itse itsensä onnelliseksi. Silloin ei tarvitse mitään muuta. Kaikki mitä sen lisäksi tulee on vain ylimääräistä plussaa. Ja uskon että sitä plussaa tulee mahdottomasti, jos sitä ei väkisin odota.

En hirveän usein kirjoittele blogissani ns. elämän viisauksia. Se johtuu siitä, että minusta perusasiat ovat niin itsestäänselviä, ettei niitä tarvitse toitotella ääneen. Nyt olen vaan haahuillut aika onnellisena puutarhassani ja pyöritellyt päässä näitä ”self help” -mietteitä.

Puutarha on aikamoinen paikka!


Meidän piha ja terassi alkavat jo olla kesäkunnossa, toki vielä pitää vähän siistiä paikkoja ja huolehtia kasveista. Terassia pääsen toivottavasti laittelemaan viikonloppuna, jos ei ihan koko ajan sada. Olen vihdoin nimittäin saanut toimitettua Riikalle ommeltavaksi Johanna Gullichsenin kankaan, josta tulee terassipenkkien istuintyyny. Jahka se saadaan paikoilleen, ehkä riittää energiaa viimeistellä kokonaisuus muutenkin. Nyt se on vain pesty ja siellä ajelehtii vielä ylimääräistä roinaa. Terassia on myös alettu viimeistellä uusilla ruukuilla ja kasveilla. 
Olimme isännän kanssa taannoin pihatarvikeshoppailureissulla ja hän ihastui kuvan kevytbetoniseen ruukkuun ja osti minulle sellaisen. Instassa olenkin ihanaa ruukkua vilauttanut, siihen istutin pari heinää ja laventelia. Koska ruukku oli niin kiva, haettiin muutama lisää eilen. Kuvan ruukkuun en ole vielä noita eilen ostamiani kukkia istuttanut, kastelin vain. Huomenna on vapaapäivä ja sitten puuhastelen istutukset loppuun, tänään en vaan jaksanut. En yhtään tiedä mitä kukkia nuo ovat, perennoita kuitenkin, eli voisi laittaa maahankin. Mutta päätin kokeilla niitä nyt tuohon ruukkuun. Sinikukkainen näyttää ihan ruiskaunokilta, mutta se oli joku muu. Ja nuo heinälehtiset ovat keltakukkaisia, niiden kukinto on sellainen kellomainen. (tarkistin kukkien nimet: sininen on etelänmunkki ja keltakelloinen on tarhapäivänlilja)
Tässä taas näkee millainen kasvien ostaja olen. En edes hädin tuskin vilkaise kasvin nimeä, katson vaan mikä näyttää kivalta ja hinnan. Olisin ehkä saattanut sortua valkoisiin kukkiin, mutta kotoa tuli toive väreistä, joten mikäs siinä – kaikki kukat on nättejä muutkin kuin valkoiset. Sitäpaitsi olen aina ollut kukkaketotyyppi, eli sekalaiset sekoitukset viehättävät ruukuissa ja istutuksissakin.

Meidän nurmikko on suurimmalta osalta tosi hyvässä kunnossa. Talon vierustalla on niin paahteista, että siitä se tuppaa palamaan. Isäntä tuossa tekeekin nurmikonparannussekoitusta niihin kohtiin. Kaunis nurmi vaatii kyllä huolenpitoa monessa muodossa. Eikä paahteisella ilmalla kannata rynnätä leikkaamaan sitä, ennemmin antaa kasvaa liian pitkäksi.

Meidän pikkuisilla on nurmikolla lokoisa keidas. Aurinkovarjo on tärkeä, jos pihalla hengaillaan koko päivä. Toiset pääsevät varjoon lekottelemaan, mutta ovat kaiken keskellä. Alta löytyy vesikuppi ja peti. Välillä ovat myös kiinni hihnoissaan, isäntä keksi aikanaan, että painavaan kahvakuulaan on hyvä sitoa hihnat. Näin koirien kiinnitys sujuu missä kohti pihaa tahansa, on muuten kätevä setti ottaa mukaan vaikka retkellekin. Kahvakuula ja hihnat, koirulaiset pysyvät tallella. Onneksi meille riittää aika pieni kahvakuula.

Ensimmäiset raparperit omalta maalta on kerätty ja niistä on tehty jälkkäriherkkua naapurin rouvan ohjeella. Siitä voisin joku kerta kertoa enemmänkin, niin hyvää oli.

Työhuoneen ikkunasta napattu kuva. Minun tekisi mieli heitellä tuohon takaniitylle vähän kedonkukkasiemeniä. Sinne on valkoapilaa heiteltykin jo. 

Eilisellä kauppareissulla ostin iki-ihanan Mårbacka-pelargonin. Huomenna istutan sen tuohon valkoiseen laakeaan ruukkuun. Haalean vaaleanpunainen klassikkokukka on ehkä kesäkukkalempparini. Saatan kiikuttaa kukan koristamaan terassia. Nappasin muuten nämä kukkakuvat äsken jo iltahämärässä, siksi näyttää pilviseltä, vaikka tänään aurinko paistoi komeasti.

Tässä vielä lisää eilisiä ostoksia. Kevytbetoniruukkuja ostettiin pari myös tuollaista korkeampaa kapeampaa mallia. Toiseen olen istuttanut viikunapuuni ja toiseen ostin kosmoskukan. Ihastuin muuten täysillä tuohon viininpunakukkaiseen suklaakosmokseen. En ole hirveän usein nähnyt tuollaista kesäkukkaa ja minusta se täydentää tuota betoniruukkua ihanasti. Näillekin vielä mietin sijoituspaikkaa, nyt ne ovat tuossa kuivuneen nurmikon päällä odottamassa seuraavaa siirtoa.

Olkkarin ikkunan alle oli jäänyt viime talvesta tuollainen kukkalaatikko. Siinä oli kanervia. En jaksanut siirtää sitä pois, vaan laittelin siihen valkoisia pelargonioita. Koska toisella oli toive väristä, lisäsin eilen valkoisten joukkoon hauskan korallin sävyisiä pelargonioita pari kappaletta. Nyt vaan odotan että kukat rehevöityvät kunnolla. Muistan lannoituksen.


Sadepisarakuva on napattu viikonloppuna työhuoneen ikkunasta. Siitä huomaa, että pihatöiden lisäksi myös muita kotihommia olisi rästissä. Nimittäin ikkunoiden pesu. Ei ole ensimmäinen kerta kun se jää juhannukseksi. Muutama vuosi sitten isäntä osti nimenomaan juhannukseksi Kärcherin ikkunanpesurin ja hänestä oli suurta juhannushupia pestä talon ikkunat. Saapas nähdä onko se tänäkin vuonna yhtä hauskaa, heh.

Maaliskuu alkoi tänään. Päätin että nyt on virallisesti kevät. Juuri nyt haaveilen kukista ja yrteistä, heleästä valosta, siististä kodista, valkoisuudesta, eteerisyydestä, keveydestä ja ilosta. Niistä on kevät tehty.

Viime keväänä olohuoneessa oli suuri pöytä täynnä pieniä taimia. Isäntä hoiti kuukausitolkulla pieniä kasvin alkuja, kasteli keitetyllä vedellä ja huolehti ettei aurinko paahtanut liian kuumasti. Kesällä meidän kasvimaa pursusi sitten ihanista antimista. Tämän vuoden sato on vielä mietinnässä, nyt tulee jo kiire päättää mitä laittaa kasvamaan. Kohta on taas aika istutella siemeniä ja odotella kasvun iloa. Meidän naapuri muuten kylvi jo eilen helmikuussa perunat maahan.

Tänä vuonna osataan miettiä entistäkin tarkemmin, mitä aiotaan kasvattaa ja kuinka paljon. Joka vuosi sitä oppii paremmaksi puutarhuriksi, eikä varmasti koskaan tule valmiiksi – sehän on just kiva juttu.

Onko teillä jo kylvösuunnitelmat valmiina?