Category

piha

Category

Jippii, tänä keväänä oma kirsikkapuuni kukki taas entistä runsaammin. Joka kevät olen jännityksellä seurannut miten paljon vaaleanpunaisia kukkia siihen puhkeaa. Vieläkin on matkaa sellaiseen jättimäiseen kirsikankukkarunsauteen, mutta nyt pääsin jo fiilistelemään kunnolla vaaleanpunaista kukkasatoa. Nämä kuvat on napattu reilu viikko sitten, mutta vieläkin puussa on kukkia jäljellä.

Tuona päivänä oli todella kuuma hellepäivä. Kävimme iltapäivästä Naantalissa kävelyllä ja syömässä, koska silloin ei olisi voinut tehdä puutarhahommia, oli niin uuvuttavan lämminta. Ilmavassa mekossa oli ihana liehutella menemään. Tuo on sama Samsoen kietaisumekko, joka minulta löytyy kukallisenakin. 

Puutarhaa on niin ihana seurata näin alkukesästä, joka päivä siellä huomaa muutoksia. Kohta täytyykin kipaista tekemään päivän kastelut. Olimme pari päivää Kokkolassa ja nyt näyttää tosi kuivalta, kun kastelut ovat jääneet vähemmälle. 

Kesällä tulee melkein asuttua ulkona ja terassilla. Iltaisin on ihana istuskella ja fiilistellä lämmintä iltaa. Saatan usein lueskella lehtiä ja kirjoja terassilla, siinä pääsee samalla rentoutumaan ja nauttimaan ulkoilmasta. Syödään myös paljon terassilla ja jäädään sitten istuskelemaan iltaa siihen.

”Pihakäppäily” on kyllä parasta. Harvoin kylläkään vietän siellä aikaa tuollaisessa sievässä mekossa. Pitäisi kyllä oikeasti pukeutua kotosallakin nätimmin. Olen tosiaan oivaltanut nyt vasta miten kätsyjä ja mukavia vaatteita mekot ovatkaan. Onneksi kaapista löytyy jo muutama, eiköhän niillä tämä kesä pärjätä. Ja kesän ykköskengiksi ovat nousseet nuo Adidaksen tossut, niin mukavat ja helpot potkaista jalkaan.

Oletteko te nauttineet kesähengailusta?

Jaksatteko vielä kuulla kesän hehkutusta? Minusta tuntuu, että kaikki ovat menneet ihan sekaisin tästä auringosta – ihmiset hymyilevät, ajatukset ovat pehmenneet ja varpaatkin vihdoin paljastuneet. Sovitaanko, etten ole maailman paras näissä vertauskuvissa, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Pihaa on siivottu jo aika paljon, mutta vielä riittää tekemistä, että voidaan alkaa nauttia kesäisestä säästä ihan vaan rennosti. Se toki tarkoittaa lähinnä pelkän ruohon leikkaamista ja rikkaruohojen kitkemistä. Ennen siihen pisteeseen pääsyä on vielä monen monituista hommaa tiedossa. Seuraavana terassin pesu.

Tänään kuitenkin aloitettiin kivalla jutulla, nimittäin puutarhaostoksilla. Ruukut saivat vähän täytettä ja vaikka terassi onkin likainen, näyttää se jo himpun verran nätimmältä kasvien ansiosta.

Valittiin aika vihreitä kasveja. Heiniä oli ennestään tuollaisessa toisessa laakeassa ruukussa, ne ovat selvinneet talvesta ja pukkaavat jo terhakkaana uutta vartta. Niinpä toiseenkin laakeaan ruukkuun valittiin heinää ja minä istutin juurelle perinteisiä valkoisia petunioita – vähän sentään kukkaakin joukkoon.

Oliivipuita on nyt kaksi, toinen rungollinen ja toinen matala versio, se näyttää muuten minusta aika ihanalta tuossa vaaleassa saviruukussa. Sitten on tuuhea laventeli, sen puolesta vähän jännitän, sillä laventeli pitäisi olla kostea, mutta vesi ei saisi seisoa ruukussa. Nyt se on vaan laitettu Granitin suojaruukkuun, mietin pitäisikö se istuttaa johonkin reiälliseen ruukkuun, vai annanko olla muoviruukussaan ja tarkistan vaan aina ettei vesi jää tuonne suojaruukun pohjalle – mitä mieltä olette?

Myös yhden Mårbacka-pelargonin ostin Tine K:n ruukkuun – sellainen vaan on oltava joka kesä.

Pääoven edustalla on myös mieluinen ”työmaa”. Liuskekivet kaivettiin nurmen seasta ja ne laitetaan nyt tuohon kivituhkalla. Kivihommaa olisi myös sokkelin ympärillä, haluaisin reunustaa sen jollakin kauniilla murskeella, mutta ensin pitäisi maalata sokkeli…

Tyttönen on sellainen haaveilija, hän istuu mieluiten varjossa ja tarkkailee perhosia tai mitä tahansa pientä ja lentävää.

Loppuun vielä kenkävinkki. Ostin täksi kesäksi Adidaksen lipokkaat ja ne ovat olleet ihan älyttömän hyvät pihakenkinä. Oven suussa on oltava jalkaan potkaistavat kengät ja nämä menevät hyvin sukkien kanssa tai ilman. Tossut ovat todella joustavat ja mukavat jalalle – sekä helpot pestä, sen huomasin tänään istutushommien jälkeen.

Ihanaa lämmintä ja aurinkoista viikkoa!

Nyt tarvittaisiin muutama minua taitavamman puutarhurin neuvo. Vaikka rakastan meidän pihaa, en ole mitenkään kummoinen puutarhuri. Kesäkukista selviän suhteellisen helposti – jaksan kastella tarpeeksi ja lannoituskin hoituu. Mitä tulee maahan istutettaviin kasveihin, otan rennolla otteella, onnistuu tai ei.

Kuvasin nämä kännykällä, sillä kesäpäivänä se sattui olemaan lähempänä kättä kuin kamera. Tuossa näettä myös vilautuksen talon uudesta ilmeestä – valkoisista seinistä ja kontiainen-sävyllä maalatusta ulko-ovesta. Muutokseen toivat tärkeän säväyksen myös uudet ulkoseinävalaisimet. Postailen vielä näistä paremmin.

Mutta niihin kysymyksiin. Onko teillä vinkkiä miksi kesäkurpitsan hedelmät näivettyvät coktail-kurkun kokoisina, eivätkä kasva ollenkaan täyteen kokoon. Olen kastellut ja lannoittanut luonnonlannoitteella. Aikaisempina kesinä samassa paikassa sato on ollut ihan normaali.

Ihmettelen myös suklaakirsikkatomaattien hidasta kasvua. Ovat erittäin aurinkoisella ja lämpimällä seinustalla, eikä nuo näytä tuottavan ollenkaan samanlaista satoa kuin aikaisempina vuosina. Voiko tämä merkillinen kesäsää olla syyllinen..

Enstäs sitten ihana krassini – siihen ilmestyi pienenpieniä mustia ötököitä ihan hirvittävät määrät ja kasvi alkoi näivettyä, vaikka yritin hoidella sitä parhaani mukaan. Mitäköhän ne ovat, leviävätkö muihin kasveihin ja pääseekö niistä eroon. Löysin muutamia mustia piskoja myös yrittimaassa olevasta krassista, joka ei muuten vielä kuki ollenkaan.

Kuvissa myös minulle sopiva perennapenkki, eli erittäin leviävää tarha-alpia ja salviaa. Meillä on pihalla paljon eri värisiä kukkia, koska talo on nyt hyvin valkoinen ja meillä on valkoinen puuaitakin, olisi piha aika tylsä, jos kukatkin olisivat valkoisia. Nyt värikkäät kukkaset ilostuttavat valkoisen ja vihreän keskellä. Sitäpaitsi, rakastan luonnonkukkaniittyjä, joissa kaikenväriset kukat ovat sulassa sovussa keskenään. Samaa rentoa kukkaishenkeä olen halunnut omalle pihallekin.

Aurinkoista viikkoa!

 

Puutarhajutut ovat olleet mielessä jonkin aikaa, epäilemättä koska on tuo oma piha ja kesä. Mutta tänä keväänä huomaan innostuneeni paljon enemmän pihasta kuin viimekesänä. Tuntuu että tehtiin vaan ihan pakolliset ja pihasta ei tullut nautittua oikein missään muodossa.

Se pieni piipahdus Tanskaankin inspiroi minua pihahommien suhteen. Ebeltoftissa on nimittäin aivan ihania omakotitaloja vieri vieressä rannan tuntumassa ja rantatietä ajeltaessa tuli tarkasteltua tanskalaista puutarhatyyliä. Itse asiassa sen rentous yllätti minut. Laitoin merkille, että siellä puutarhat näyttivät huomattavasti rennommilta ja luonnollisemmilta kuin meillä Suomessa. Suurimmassa osassa näkemiäni pihoja oli selkeä nurmikko, reunamilla huolettoman näköisiä istutuksia ja jonkinlainen mukava patio oleskeluryhmineen. Minkäänlaisia kivisiä istutusaltaita, tarkkaan harkittuja katteella vuorattuja penkkejä ei näkynyt.

Tarkennan vielä että pidän kaikenlaisista puutarhoista, mutta jos ja kun saan valita, viihdyn parhaiten hiukan boheemissa rönsyilevässä tyylissä. Sellaista meidän pihakin todella edustaa. 

Minun ihannepihassani on paljon siistiä nurmikkoa, villiintyneitä perennapenkkejä, sekalaisia kasveja ja värejä. Siellä täällä pieniä kivetyksiä ja luonnonkukkia sekoittamassa pakkaa.

Tällä viikolla olen rakentanut meidän terassin kyljessä olevaa ”kasvimaata” uuteen uskoon. Viimekesäisen laiminlyönnin jälkeen se kasvoi lähinnä villiintynyttä minttua ja oreganoa, sekä villiä lemmikkiä ja ahomansikkaa.
Raivasin suurimman osan vanhoista yrteistä pois ja päätettiin kokeilla uutta lähestymistapaa tähän yrttimaahan. Meillä on palju tuossa vieressä, se vilahtaa kuvan vasemmassa reunassa. Halusin sen viereen jotakin pysyvämpää ja rehevää. Rakastan saniaisia ja niinpä kokeilen miten kotkansiipisaniaiset lähtisivät kasvuun paljun vierustalla. Niiden taakse ostin vielä yhden angervolajikkeen, jonka nimeä en nyt muista, sellaiset ihanat isot lehdet ja punaiset kukinnot – siitä pitäisi kasvaa aika rehevä. Sen juurelle jätin vielä lemmikeitä ja ahomansikkaa, koska halusin säilyttää luonnon itse puskemia kasveja myöskin.
Ryytimaan perälle ostin muutaman kesäkurpitsan, koristekurpitsan ja avomaan kurkun. Lisäksi siellä on kaksi vaatimattomasti kituvaa raparperia. Yhdelle laidalle pitäisi vielä saada muurattua/rakennettua muuri ja sen viereen voi sitten istuttaa jotakin syvempää multaa vaativaa…jos vielä tälle kesälle ennättää. Puuhaa riittää!

Laitoin pari liuskekivikäytävää elävöittämään ryytimaata, näin myös
kitkeminen on helpompaa, lisäksi ne rajaavat kivasti koriste- ja
hyötykasveja. Seuraavaan riviin istuttelin iisoppeja, sellaisia meillä
oli ennen tuossa saniaisten tilalla, mutta niiden aika meni, olivat
kolmivuotisia. Tiedän että niistä tulee aika reheviä, joten saavat
reilusti puolestani villiintyä tuossa keskellä. Niiden viereen terassin
puoleiseen päätyyn penkkiä valitsin tuollaisia matalaksi ja
toivottavasti lamoavaksi villiintyviä yrttejä, joiden nimiä en myöskään
muista. Ihan etualalle laitoin krassin, toivoisin että se kiipeilisi
pitkin matalaa muuria terassinkin puolelle saakka.

Saniaisten seuraksi myöskin terassin kulmalle laitoin muutaman erilaisen yrtin. Näitä voi vaikka vaihdella jos nuupahtelevat. Tuo laventeli on sellainen elintarvikekelpoinen lajike. Katsokaa miten kauniit lehdet tuossa köynösmäisessä yrtissä on. Jos joku tunnistaa sen niin saa vinkata!

Meidän tontti on vähän hassu, siinä on korkeuseroja ylöspäin. Tuossa rajanaapurin puolelle mentäessä on rinne ylöspäin, joka oli alun perin ihan kovaa savea. Sinne isäntä kantoi selkä vääränä vuosia sitten maapalasia, jossa kasvoi luonnonkasveja – haluttiin rinteestä luonnontilaisen oloinen, sillä se rajoittuu metsään ja sitä on niin paljon ja maa kovaa, ettei meillä olisi ollut intoa alkaa rakentamaan siitä mitään erityisempää perennarakennelmaa. Olen kyllä tyytyväinen valintaamme, minusta on ihana, että tontilla on luonnonheinikkomaista tunnelmaa. Rinteessä kasvaa saniaisia, kieloja, päivänkakkaroita, seassa ruusuangervoja ja rikkaruohoja. Voikukka-aika onneksi vähän loppui jo, sekä sesonkiin, että meidän kitkemiseen. Välillä olemme heitelleet sinne rinteeseen niittykkkasiemeniä, ne ovat vaihtelevasti kasvaneet eri vuosina.

Rinteessä on kolme suurta kiveä, joiden päällä treffaillaan naapurin pikkutyttöjä koirien kanssa. Kivien väliin istutettiin pieni omppupuu muutama vuosi sitten, siinä on myös pari kituista pensasmustikkaa ja yksi karviainen. Mutta komeinta kivien vierustalla on tuo köynöskasvi, joka on nyt parhaimmillaan kukkaloistossa.

Meidän villiintyneellä ”ylänurmi”-kaistaleella rehottaa valtaisa lumipalloheisi, joka on vielä täynnä kukkia. Yksi lempparipensaani ehdottomasti. Ylänurmelle emme aikanaan laittaneet siirtonurmea, sillä fiiliksestä olisi tullut liian golfkenttä. Tämä on pieni soiro ja sen nurmikko on sekalainen vanha, jossa kasvaa luonnonkukka (=rikkakukka) mättäitä. Mutta minä pidän niistä. Huomatkaa meidän isompi lempipaikallaan…

Loivaan nurmikkonousuun on kasvanut aikamoinen rypäs hiirenvirnaa. Tuota haluaisin lisääkin juuri nurmikon nousukohtaan. Se saa siis villiintyä oikein mielellään ja minä nautin tuostakin luonnon omasta kasvista.

Ainoa perennapenkkimme on suhteellisen villiintynyt. Siinä on lähinnä kuvan salviaa ja paria muuta ihan hulluna kasvavaa kukkaa. Jos vaan saan aikaiseksi, niin rajaan tänä kesänä penkin skarpimmaksi. Mutta jos sitä ei tule tehtyä, niin sitten vaan nautitaan villinä rehottavista perennoista. Fiiliksellä mennään.

Tällaisen leinikkiryppään jätin ylänurmelle. En raaskinut leikata noita pois. Minä rakastan kaikkia kukkia, myös luonnonkukkia.

Suurimman osan istutuksista teen ruukkuihin, joita meillä on sekä terassin puolella, että pääoven portaiden pielustalla. Niihin vaihtelen mielialan mukaan kasveja, sekä kesäkukkia että perennoita. Olenkin aina ihan erilainen näky puutarhamyymälän jonossa. Omassa kärryssäni on sekalainen intuitiolla poimittu lajitelma kasveja. Osa onnistuu osa ei. Yleensä kurkin salaa mitä muilla ostajilla on, iäkkäämmillä enimmäkseen ruusulajikkeita ja pelargoneja, nuoremmilla tuijia tai muita havukasveja ja ehkä pari valkoista kesäkukkaa. Jännä katsoa mitä ihmiset ostavat. Kuvan ruukkuistutus on oma lempparini just nyt. Siinä on apilaa ja koristebataatti. Tämä ruukku on soran päällä kivijalan vieressä, sen taakse on jostain puskenut villiä orvokkia, jota en ole raaskinut kitkeä.

Pääset muuten katsomaan meidän puutarhasta lisää esim. tässä koostejutussani. Jännä itsekin lukea taaksepäin puutarha-asiaa, se kun elää joka vuosi ja ajatuksetkin muuttuvat matkan varrella. Pakko sanoa, etten ole mikään taitava puutarhuri, siksipä osa kasveista on jo aikoja sitten menetetty ja tilalle on tullut jotakin muuta. Mutta kokeileminen on ihan kivaa. Puutarha ei ole itselleni kovin vakava juttu, vaan enemmänkin rentouttavaa puuhastelua. Itse asiassa, meidän piha on sellainen, että jos jaksaa hoitaa nurmikon ja siistiä tupsut ja reunukset, ei täällä paljon muuta tarvitse puuhata. Poislukien tuo ryytimaa, sinne varmaan alkaa kertyä kitkettävää..

Kaikki siis hehkuttavat lämpimiä päiviä, joita vihdoinkin saatiin. Arvatenkin minäkin olen muuttanut leirini pihan puolelle. Terassi on vielä täysin siivoamatta, pihallakin kaikki on talven jäljiltä. Tähän aamuun mennessä kesää varten ei oltu tehty muuta kuin kukkaostoksia. Onneksi nyt illalla tilanne on jo vähän edennyt – nurmikko leikattu, palju öljytty kertaalleen, kukkapenkkejä perkattu, asfaltti pesty jne. Tästä se kesäpiha alkaa rakentua.

Ostin pihahortensian meidän portin pielustan ruukkuun, mutta tuikkasin sen väliaikaisesti tuohon vapaaseen terassiruukkuun, johon haaveilen ostavani samanlaisen suklaakosmoksen kuin viimekesänäkin. Niitä ei vielä ollut saatavilla.

Muuten isommista pihahommista puheenollen. Meidän olisi tarkoitus maalauttaa talo tänä kesänä. Jos saisin sen vihdoinkin valkoiseksi. Talo on nyt siniharmaa ja tiedän, että se muuttuisi ihan tyystin erilaiseksi valkoisena. Toivottavasti saadaan homma hoidettua.

Tiedättekö, minusta parhaat puutarhakengät ovat Crocsit. Ostin nuo silloin kun muutimme tähän omakotitaloon, eli viisi vuotta sitten. Kengät ovat olleet joka kesä kovassa käytössä ja oikein hyvä edelleenkin. Ne vaan ovat pehmoiset ja mukavat, lisäksi niin helpot pestä kun likaantuvat. Tärkeää pihakengissä on vaivaton jalkaan laittaminen, sisällä kun tulee käytyä usein ja kengät haluaa jättää eteiseen, siinä ei ole aikaa jatkuvasti sitoa nauhoja. Mitä te käytätte pihakenkinä? Kerran haksahdin ostamaan jäljitelmät toiselle uloskäynnille (säilytän näitä aina ulko-oven pielessä), mutta herranjestas mikä ero, painoivat varpaita ja eivät joustaneet yhtään. Tässä ei kannata säästää. Ja tämä ei ole maksettu mainos, heh. No jos joku miinus, Crocsit eivät ole kovin kauniit…

Ostin myös tuollaisen viuhkamaisen kasvin terassiruukkuun. Tuosta tulee mieleen ravintoloiden terassit, siellä olen nähnyt tällaisia. Kun käyn kukkaostoksilla, poimin kärryihin intuitiolla sekalaisia kasveja ja kotona ihmettelen mitä tuli ostettua. Oikeastaan kaikki kasvit ovat minusta nättejä ja on kiva kokeilla aina erilaisia yhdistelmiä. Täytyy vielä hankkia ruukkuihin lisää täytettä, mm. kasvien juurelle sellaisia matalia kukkia.

Pihaelämän yksi olennainen tuote on aurinkorasva. Etenkin kasvoille levitän aina aurinkovoiteen, myös työpäivinä meikin alle (jos muistan). Ostin äsken luonnonkosmetiikkaa olevan aurinkovoiteen. Merkki on Green People ja rasva on ollut oikein hyvä. 
Vinkkaanpa nyt samalla toisestakin uudesta luonnonkosmetiikkatuotteesta – sain testiin Weledan deodorantteja. Nyt voin sanoa, että vihdoin löytyi tehokkaat ja toimivat luonnonkosmetiikkadödöt. Olen ostanut muutamia aikaisemmin, enkä ole kuitenkaan löytänyt toimivaa. Kiva että vihdoin löytyi. Ajattelin vinkata jos joku muukin on tällaisia etsinyt.

Tiedättehän miten rakastan sunnuntaisia aamukahvihetkiäni lehtien seurassa. Tänään oli erityisen ihanaa, kun saatoin hipsiä aurikoiselle lämimälle terassille ja lukemisena oli tietysti puutarha-aiheisia lehtiä. Hain ikään kuin päivän puutarhatöille inspistä ja motivaatiota – ihan kuin sellaista olisi tarvittu auringon lisäksi..

Ostin laakeaan terassiruukkuun japaninvaahteran, sellaista halusin jo viime kesänä. Jippii nyt on ja toivottavasti se kasvaa paljon. Siihen ruukun juurelle haluaisin ostaa jotain vihreää täytteeksi.

Tällaista tähän sunnuntaihin, en melkein malta mennä töihin huomenna, kun tekisi mieli jatkaa pihahommia..onhan tätä inspistä odotettukin.