Category

oma koti

Category

Kotona on pieni remonttihässäkkä, tarkoitus on maalailla talon yleisseinät uudella valkoisen sävyllä. Tässä onkin jonkin verran puuhaa, sillä rajattavaa on tosi paljon. Palaan tähän aiheeseen blogin puolella, kunhan saadaan työ valmiiksi. Nimittäin tiedättehän miten haasteellista on valita valkoista seinäsävyä, etenkin jos tiloissa on ennestään paljon kiinteitä yksityiskohtia, joista löytyy peruslistavalkoista. Meillä sitä on paaaljon, sillä kattokin on paneloitu listavalkoisella mdf-paneelilla. Niinpä sävyjen valinnassa oli oltava huolellinen. Nämä keittiön kaapit puolestaan on maalattu Tikkurilan värillä Paperi, senkin on sovittava uuteen valkoiseen seinäväriin. Mutta kuten sanottu, siihen palataan varmasti myöhemmin.

-kaikille tavaroille täytyy olla oma paikka-

Muuten kotona on ahkerasti myös tehty joulusiivoiluja ja kaikenlaista organisointia. Ulospäin on mennyt tavaraa ja sisäänkin tullut. Kierto saisi kyllä olla vielä enemmän ulospäin. Siivouksessa nimittäin on yksi olennainen asia mistä täytyy pitää kiinni, jotta kodin siivous on vaivatonta ja kivaa.

No mikä se minusta sitten on; kaikille tavaroille täytyy olla oma paikka!

Siivouksessa kaikkein rasittavinta on järkkäily ja tavaroiden laittaminen omille paikoilleen. Sen jälkeen vasta pääsee itse asiaan. Siksi siivouksesta tulee monesti sellainen urakka, johon ei jaksa tarttua ja siksi kodista tulee helposti kaaos.

Niinpä ollaan pikku hiljaa alettu karsia täältä turhaa tavaraa pois ja järjestellä säilytettäviä niille tarkoitetuille paikoille. Omakotitalossa sitä puuhaa riittää ja järkkäilyä sekä karsimista on tehtävä, kun täällä on entisestä parisuhteestakin jäänyttä tavaraa vaikka kuinka paljon.

Olen saanut hyvin kiertoon tavaraa instakirpiksen, torin ja spr-kirppiksen kautta. Osan olen siis myynyt, osan olen lahjoittanut kirpputorille. Kaapeista ja varastoista löytyy silti vieläkin kierrätettävää.

Mutta voi miten hyvä mieli tulee kun laitetaan kotia meidän näköiseksi ja siistiksi. Välillä voi sitten nauttia tunnelmista ja lopputuloksesta. Tällainen arkielämän kokonaisvaltainen järjestely on ihan mahtavaa.

Jatkossa ajattelin kirjoitella täällä blogissa enemmänkin kodinhoitoon liittyvistä asioista. Saan IG:ssä paljon yksityisviestejä liittyen kodinhoitoon, joten huomaan että nämä aiheet ja siihen liittyvät vinkit kiinnostavat tosi paljon. Koska kotihommat on meidän molempien lempipuuhia, niin mielelläni jaan intoa ja omia vinkkejämme teillekin.

Jos siis haluatte, niin voitte laitella tähän liittyen postaustoiveita. Kirjaan niitä ylös ja alan toteuttaa sitten pikku hiljaa niitä. Muutamia toiveita olenkin jo kirjannut ylös – astiakaapiston esittely, koiraperheen erilaiset sänkypetausvinkit, kodin seinien maalisävyt, valkoisen keittiön puhtaanapito jne.

-kohta aukeaa uusi blogisivu-

Muuten siivousta on käynnissä toisaallakin – blogille on tulossa uudet sivut ihan näillä hetkillä. Olen siirtämässä blogiani word press -alustalle ja samalla ulkonäkö ja blogin nimikin vaihtuvat. Tätä hommaa on nyt tehty vuoden verran tässä kaiken muun hässäkän ohella. Vihdoin kokonaisuus alkaa olla kasassa. Suurin kiitos avusta siskolleni Suville, joka on tehnyt sivujen teknisen työn. Juuri siirsin uuteen sivustoon käsin postauksia. Kommentteja en saanut siirrettyä (vielä ainakaan) joten vähän keskeneräisyyksiä sieltä vielä sitten löytyy. Mutta pääasia on että päästään kirjoittelemaan uudelle alustalle.

Keittokirjojen lukemisen ja siivouksen lisäksi on keittiössä siis suunniteltu myös blogin ulkoasua. Vaihdan myös blogin nimen ihan reilusti omalle nimelleni. Elikkä uusi domain on annemelender.fi. Laitan toki ohjeuksen täältä sitten uudelle sivulleni, mutta kunhan sivu on livenä, niin olisi kiva jos kävisitte muuttamassa omiin muistiinpanoihinne ja linkityksiinne tuon uuden osoitteen. Mutta siitä lisää ihan lähipäivinä.

Kivaa loppuviikkoa!

”kuvissa näkyy Vallilalta saatuja tuotteita”

Omassa makuuhuoneessa meillä on tuplaleveä täkki, eikä tätä Vallilan lakanamallia ollut tuplaleveänä, joten nämä ihanuudet päätyivät ilahduttamaan yövieraita. Tuo moderni ja silti rehevän perinteikäs kuviointi on ripauksen romanttinen, mikä on minulle hyvä asia, sillä olen itse pehmeiden kuviointien ystävä. Yöpöydäksi on nostettu Saarisen marmoripöytä, asettelin sille kauniita luettavia ja perintöesineitä; messinkisen kynttilänjalan ja pienen persikan sävyisen vanhan Arabian lautasen. Pullea kynttilä on Granitista.

(kuvissa Vallilalta saadut tekstiilit: 2 kpl Nummi-pussilakanasettiOlivia-tyyny ja Maija-tyyny)

Puinen laveri ja seinävalaisin ovat molemmat Ikeasta. Levitettävä sänky on ollut tosi kätevä valinta. Nyt hankittiin vielä lisäksi ilmatäytteinen vieraspatja, joka levitettiin lapsia varten työhuoneeseen. Sekin oli muuten tosi hyvä, vaikka olinkin ensin sellaista kohtaan skeptinen. Mutta se onkin käytännöllinen myös säilytyksen kannalta, sillä ilmapatja mahtuu kassiin ja vaikka yläkaappiin säilytykseen. Nyt on nukkumatilaan isommallekin vierasmäärälle kerrallaan.

Pakko sanoa, että tämä vuoden pimeimmän ajan valo on ihana kuvata – siis silloin kun ennättää olla paikalla sen pienen valonpilkahduksen ajan ja kun käyttää jalustaa apuna. Luitteko muuten jo mun jalustakuvausvinkit tästä.

 

Huoneen sävymaailma muutti heti kun sytytti kynttilän. Harmaaseinäisissä tiloissa etenkin valon sävyjen muutos näkyy kauniisti. Mutta hämärässä kuvaaminen on paljon helpompaa sellaisessa tilassa missä ei ole valkoiset seinät tai muuten paljon valkoista.

Tämän viikon olen viettänyt pientä joulunaluslomaa, oltiin viikonloppuna ihanalla minilomalla Helsingissä, kirjoitankin pian ihanasta hotellistamme teille. Sitten viikolla ollaan tehty ahkerasti kotihommia ja nautittu vieraista. Nyt viikonloppuna täytyy sitten tehdä töitä ja ensi viikosta onkin myös tulossa kiireinen.

Ihanaa viikonloppua!

Kurkataas pitkästä aikaa kunnolla meidän keittiön puolelle. Paljonhan täällä ei muutoksia tapahdu, enemmänkin pieniä fiilistelyitä, no jollei oteta lukuun avohyllyseinämää, joka on kokenut muutosta tiuhaan. Se onkin sellainen tunnelmatekijä kokovalkoisessa tilassa. Tunnelmaa luovat lisäksi tasoilla olevat esineet ja ikkunan edessä viihtyvät kasvit.

 

Koska keittiö on täysvalkoinen, halusin lisätä sinne tehosteeksi teräksen sävyjä. Olenkin aina tykännyt valkoisen ja teräksen yhdistelmästä keittiössä. Seuraavaan kotiin tulee varmasti vielä enemmän terästä, koska tietynlainen suurkeittiömeininki on minusta ihana. Minulla on ollut aiemmissa keittiöissä aina teräksisiä/metallisia yksityiskohtia. Esimerkiksi kodinkoneiden ja metallisten avohyllyjen muodossa. Nyt kiinnostaa myös terästaso esimerkiksi saarekkeessa. Niin ja tämän keittiön ehdoton huippuyksityiskohta on nuo kromiset Superfrontilta tilatut vetimet. Saankin niistä aina kyselyitä – olivat erittäin kannattava investointi. Nyt on paljon noita perinteisen tyylisiä lankavetimiä, mutta näissä on vähän ekstrampi muotoilu.

Muistuttelen taas, että tämä keittiö on tehty minun mieltymyksiini muuntelemalla talon rakennuttajan keittiötä. En siis ole voinut vaikuttaa kaappien asetteluihin yms. vaan ainoastaan kosmeettisiin seikkoihin. Kaapistojen rungot ja laatoitus olivat täällä jo ennestään. Muutama vuosi sitten keittiö päivitettiin yhdessä Unique Homen kanssa. Silloin vaihdettiin ovet ja tasot, lisättiin saareke, poistettiin osa yläkaapeista ja asennettiin seinävalaisimet. Myös allas ja hana on vaihdettu, samoin kylmälaitteet. Eli oikeastaan vanhasta keittiöstä muistuttaa vain kalusteiden sijoittelu – josta en itse asiassa kovasti pidä, mutta katon ja lattian takia muutosta ei voitu tehdä siihen osa-alueeseen.

 

Saan usein kyselyitä keittiön tasoista. Ne ovat laminaattia ja tykkään niistä valtavasti. Oli kaksi tärkeää syytä miksi tähän keittiöön valitsin laminaatin; koska tasopintaa on todella paljon, en halunnut kiiltävää, valoaheijastavaa kivikomposiittia ja minusta kokonaisuudesta olisi tullut liian ”kivimäinen” toinen vähintään yhtä tärkeä seikka oli budjetti, valtava tasomäärä maksaa todella paljon. Minua ei ole yhtään harmittanut laminaattivalinta, sillä nykyisin laminaatit ovat laadukkaan näköisiä ja materiaalina se on todella miellyttävä, ei niin kylmä kuin kivi ja jotenkin fiilis on muutenkin pehmeämpi. Toki jos keittiö olisi ollut toisenlainen, kivi olisi ollut mieluisa vaihtoehto, tai Durat – sen on ihan mahtava materiaali, jota tehdään kierrätysmuovista!

Kaappien ovet on maalattu minun valitsemallani maalisävyllä, eli Tikkurilan Paperilla. Unique Homen oviin saa itse määritellä halutun sävyn. Aiemmin tässä keittiössä oli korkeakiiltoiset kalvo-ovet ja voi miten paljon tämä mattapintaisiin oviin vaihtaminen teki. Kun kaapistoja on joka seinällä ja jostain suunnasta osuu aina valo pintoihin, tulee huoneesta tosi levoton kiiltävillä pintamateriaaleilla. Ja muutenkin muovipintainen kalvo-ovi ei ole suosikeitani, tämä silkinsileä maalipinta on aivan ihana ja niin helppo pitää puhtaana. Toki muistamme myös kahvojen käytön, heh, se on suurin apu puhtaanapidossa.

Saarekkeen päälle mietin montaa eri valaisinvaihtoehtoa, mutta koska minulla oli ennestään edellisestä kodista tuo Flosin Globall -valaisin, päädyin laittamaan sen keittiöön. Ja valinta on ollut aivan loistava. Valaisin on Jasper Morrisonin suunnittelema ja minulla se on kulkenut nyt jo kolmessa kodissa mukana. Tällä hetkellä tuollainen pallovalaisin on myös erittäin trendikäs. Parasta siinä on kuitenkin valoteho. Se antaa tasaisen ja tehokkaan yleisvalon koko tilaan. Tässä keittiössä ei olisi tarpeeksi yleisvaloa, mikäli saarekkeen päällä olisi pari alaspäin suuntaavaa valaisinta. Valaisimen valintaan ei vaikuta ainoastaan ulkonäkö, vaan myös se minkälaisen valon se antaa kohteeseen.

Koiraperheen elämästä muistuttaa saarekkeen avoimena oleva sokkeli. Lettuselle on tullut paha tapa joskus yksin ollessaan merkata ja aina keittiön saarekkeen juureen. Halusin sen avoimeksi, että saan pyyhittyä tarvittaessa lattian kunnolla, niinpä etusokkeli poistettiin toistaiseksi. Tähän juttuun kuulisin mielelläni teiltä vinkkejä..

Saarekkeen vierellä olevat baarituolit ovat molemat Artekista, toinen lapsuudenkodista napattu ja valkoisen Eero Aarnion Rockett-tuolin olen ostanut tähän keittiöön. Tuolien tilalle voisi hankkia jotkut muut, mutta tavallaan pidän myös tuosta tuolien eriparisuudesta. Sitäpaitsi, saareke on tässä keittiössä hiukan korkeampi kuin muut tasot, johtuen toisen kokkaajan pituudesta, niinpä ihan hyvä, että tuoleissakin on korkeuseroa.

Keittiö on kyllä todella tärkeä osa kotia minulle. Rakastan hääräillä siellä, pidän kokkailusta ja keittiön siivoamisesta, tai me molemmat pidetään. Voin kyllä sanoa, että meillä on aina tosi siisti keittiö. Tunnelmaltaan se on kuitenkin mielestäni rento, tasoilla on aina jotakin syötävää ja ehkä luettavaa, siis saarekkeen äärellä. Sen ympärillä on ihana istuskella ja syödä aamiaista tai hengailla muuten vaan. Saarekkeen äärellä mahtuu hyvin myös kokkailemaan yhdessä, ihan isommallakin porukalla. Siitä tämä keittiö onkin ihana, on tilaa puuhastella.

Näistä valokuvista vielä pakko sanoa. Kuvasin erittäin pimeänä päivänä, minulla ei ollut mitään valoa apuna ja harjoittelin samalla jalustan käyttöä. Olen itsekin yllättynyt miten valoisia ja heleitä kuvista tuli, vaikka koko tila oli aivan hämärä. Lisäksi kuvaamista vaikeutti kokovalkoinen tila, valkoisessa on kaikista haastavinta kuvata. Ajattelinkin koostaa tänne blogiin tätä pimeää aikaa helpottamaan jalustakuvaamisvinkkejä. Sillä muutamilla nikseillä tosi hämärässäkin saa ihan oivallisia kuvia, vaikka tietysti valokuvaajan paras apuväline on valo, mutta aina sitä ei ole saatavilla.

Ja lopuksi vielä kirjasuosituskin – Hannan keittokirja Hanna G Kokkaa on aivan loistava ja ihana kirja. Siinä on ihan paras joululahjavinkkini, jos mietitte jollekin ihanaa joululahjaa! Kirjassa on maanläheisiä reseptejä, jotka osuvat omaan ruokafilosofiaani täydellisesti, lisäksi Hannan tarina on inspiroiva ja innostava.

Ja saa kysyä keittiöstä jos joku juttu jäi kertomatta!

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Etenkin viime aikoina olen kaivannut päiviini hengähdystaukoa ja harmoniaa. Kun ajatukset käyvät jatkuvasti ylikierroksilla elämässä tapahtuvien muutosten ja uusien haasteiden myötä, on pakko välillä pysähtyä ja rauhoittua. Olen kyllä hyvä ottamaan omaa aikaa ja se on minulle tärkeää. Iittala pyysi minua kertomaan mikä tuo minulle harmoniaa elämään, no muutama yksinkertainen juttu sitä riittää tuomaan.

 

-selkeys ja seesteys kotona-

Ainakin siisti koti on ehdoton edellytys sille, että voin rauhoittua. Jos ympärillä on kaaos, en voi rentoutua, silloinkaan kun hetki olisi muuten otollinen. Joskus vietin tosi paljon aikaa itsekseni makkarin sängyllä. Tykkäsin lukea lehtiä ja katsella ikkunasta pihalle. Makuuhuone on ollut aina lempipaikkojani tässä kodissa. Rakastan puhtaita lakanoita ja pehmeitä tyynykasoja, joihin nojailla. Vieläkin koen suurta rauhallisuutta tässä huoneessa. Nukkumisen lisäksi täällä haaveilen ja rauhoitun. Yleensä seurana on pino lehtiä ja jotain pientä naposteltavaa.

Tiedättekö, että vaikka katsomme usein iltaisin sarjoja tai muuta, niin teemme sen olohuoneen puolella. Jotenkin on kivempi mennä sitten sänkyyn ihan vain nukkumaan, eikä ns. torkkua tietokoneen äärellä ja hivuttaa se varovasti lattialle. Mielummin torkahdus sohvalla, iltapesu ja sitten pujahdus peiton alle. Makuuhuone on kiva pitää elektroniikkavapaana (paitsi puhelin).

Kun mainitsin erittäin tärkeäksi harmonian luojaksi siistin ja järjestelmällisen kodin, niin päästäänkin kurkkaamaan meidän eteiseen. Iittalan Vakka-laatikot ovat löytäneet paikkansa eteisestä, ne toimivat laskutasona mutta myös säilyttiminä, kannen alle on nopea sujauttaa ajelehtivat lompakot, avaimet ja muut. Niiden lisäksi IittalaxIssey Miyake -kokoelman kassit ovat ihania järjestyksen pidossa, niin mukana kannettaville jutuille, kun vaikkapa säilömään talven huiveja, pipoja ja hanskoja. Laukkuja on kahta kokoa. Suurempi on mitä mahtavin vaikkapa viikonloppukassina tai päivinä, jolloin pitää kantaa mukana iso määrä tavaraa. Pienempi koko taasen on osoittautunut omassa arjessa juuri täydelliseksi työlaukuksi.

Sujautan usein tuohon kassiin pienemmän olkalaukun ja sen lisäksi vielä kannettavani, jota kuljetan nykyään päivittäin töissä. Kevyt ja luja laukku on todella miellyttävä käytössä. Nuo kolmiulotteiset pliseeraukset tekevät siitä hurjan tyylikkään. Arvaatte varmaankin, että uusi tumman beige sävy on kovasti mieleeni. Kokoemassa myös uusia sisustustekstiileitä herkässä viljan sävyssä, tabletteja ja tyynynpäällisiä – aivan ihania.

Ja se järjestys on oltava myös laukun sisällä. Siinä myönnän olevani huono ja joskus suutahdan itselleni kaivaessani kadonnutta huulirasvaa laukun pohjalta. Iittala X Issey Miyake -sarjassa on kaksi eri kokoista pussia, kuvassa suurempi koko. Nämä ovat itsessään ohuita ja kevyitä, joten eivät vie laukussa tilaa. Nyt olen järjestänyt vihdoin kantamani pikkutavarat pussukoiden avulla ojennukseen. Pienempi pussukka mahtuu hyvin pienikokoiseenkin olkalaukkuun.

-käytännöllisyys lisää harmoniaa-

Arvostan arjessa tosi paljon käytännöllisiä ulkovaatteita ja asusteita. Liikun paljon asioilla työn puitteissa, se tarkoittaa autosta nousemista ja tavaroiden kanniskelua. Silloin on tärkeää että voi napata mukaansa asiat ja heittää laukun huolettomasti takapenkille. Muutenkin pyrin järjestämään arkiasiani käytännöllisiksi, koski se sitten kotia tai toimiani.

Tykkään tässä laukussa sen hienostuneesta designista. Vaikka kyseessä on kangaskassi, on se silti ylellisen laukun veroinen. Ohut nahkahihna ja kaunis kangaspinta tekevät siitä tyylikkään.

-visuaaliset kohohokohdat-

Organisoidun ajattelutavan lisäksi harmoniaa luovat kauniit asetelmat ja näkymät kotona. Vaihtelen usein pienesineitä ja ilahdun valtavasti kun katselen ympärilleni ja näen kauniita yksityiskohtia. Kodin selkeys on avainasia sille, että tällaiset esillepanot pääsevät oikeuksiinsa ja että ne tuottavat harmoniaa sekavuuden sijaan. IittalaxIssey Miyake -sarjan maljakko on suosikeitani, sillä poimin usein luonnosta oksan tai ostan yksittäisiä kukkien oksia. Ilmavan ohut lasi tekee maljakosta henkäyksen hennon. Nyt lisäsin tämän sarjan kokoelmaani myös tuon superkauniin syvän vihreän lautasen, jota olen ennättänyt käyttää itse tarkoituksessaan, eli ruokien tarjoiluun, mutta myös alustana asetelmassa.

Tällaiseen kaamosaikaan sopii erityisen hyvin harmonian järjestäminen elämään. Jos jaksaa hetkeksi keskittyä ja miettiä miten voisi organisoida pikkuasioita paremmin, varmasti sillä on vaikutusta henkiseen jaksamiseen.

*kuvissa näkyvät Iittalan tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä

Lauantai-illan löhöilyä ja pieniä sisustuspohdintoja. Ollaanko täällä blogissa oltu viimeaikoina paljon meidän ruokapöydän ääressä – no joo, mutta toisaalta se on minulle kodin kaunein kohta. Ihailen joka päivä sen sävymaailmaa ja pöydällä vaihtuvia näkymiä. Sillä minusta ruokatilan pöytä on helpoin ”koristella” fiiliksen mukaan. Se näyttää aina ihanalta, oli siinä varsinainen ateriakattaus, sievä visuaalinen somistus tai tällainen ns. aivoriihifiilistely. Rentouduin hiukan sisustuslehtien parissa, oli vaihteeksi intoa selailla sisustusjuttuja. Olen myös jonkun verran notkunut somessa ja seuraillut keskusteluita nykytrendeistä – tietysti Habitaresta sysäyksen saaneita ajatuksia.

Nyt on uutisoitu monessa mediassa, miten värit palaavat sisustukseen. No niinhän se on, trendit kiertävät eräällä tavalla ympyrää ja pitkän neutraalin kauden jälkeen värejä on hiipinyt stailistien luomiin kokonaisuuksiin. Yhtäkkiä tämä ei ole tapahtunut, vaan itse olen seuraillut tätä fiilistä jo pidemmän aikaa, mutta nyt kun värejä oikeasti alkaa näkyä myös valkoisen nimeen vannovien somekanavissa, voidaan todeta, että värit ovat tehneet paluun.

Käsiä rasvaillessani pohdin jyrkkiä mielipiteitä; onko olemassa vain neutraali tai todella värikäs. Minusta missään asiassa ei kannattaisi olla ihan ehdoton, ei myöskään tässä asiassa. Ellei todella ole väritön tai värikäs. Mutta suurin osa meistä on varmasti jossain siellä pehmeässä välimaastossa. Meitä puhuttelee sävymaailmat. Pienet ripaukset tunnelmia siellä täällä. Sitä on minulle värikkyys. Se tulee kotona hienovaraisena pehmeytenä, kenties tyynyssä tai kynttilänjalassa. Taulussa ja karahvissa. Lautasessa tai tuolin karmille unohtuneessa neuleessa. Tai sitten rajummin maalikokeiluun altistuneessa seinänpätkässä.

Juuri nyt itse viihdyn hyvin savuisissa ja tunnelmallisissa sävyissä. Erilaiset murretut keltaiseen taittavat vihertävät beiget ovat ihania, kuten ruokatilan takaseinä. Sitten on nämä vihreään vivahtavat harmaat, pehmeät terrakotat, keltaiset, hillityt siniset ja sinivihreät. Oi miten nautin siitä miltä ne näyttävät muutoin kodin valkovoittoisessa tunnelmassa. Puuta minulla on aina ollut kodissa, oli se pinnalla tai ei, itse en liiemmin välitä trendien kärjistä, vaan tiedän mistä pidän ja aika vaikuttaa omaan sisustamiseeni lievin maustein.

Lempipuuhaani on kasata pino sisustuslehtiä pöydälle ja uppoutua niiden maailmaan. Olen tässä asiassa enemmänkin kerralla paljon kuin vähän silloin tällöin. Tarkoitan sitä, että yksi lehti kerralla ei riitä mihinkään. Niinpä otan sitten välillä sellaisen pidemmän tovin, jotta minulla on aikaa kahlata läpi kaikki uudet lehdet joita olen ostanut kuukauden aikana, sen lisäksi vielä muutama vanhakin.

Rakastan kokeilla erilaisia ovelia värikomboja. En koskaan ajattele, etten voi hankkia jotain, koska meillä ei ole mitään muuta sen väristä. Sen takia joku väri hankitaan, ettei sitä ole ennestään. Neutraaliin pohjaan voi kokeilla ihan mitä tahansa, uskomatonta mutta se toimii. Joskus yhdistelmät syntyvät vahingossa, tai oikeastaan aika usein. Sillä uskon vakaasti siihen, että kun tuntee oman tyylinsä on ihan sama mitä laitaa yhteen ne toimivat, kunhan sommittelu on kunnossa.

En osaisi kuvitella kotia ihan ilman värejä. Minusta meillä on tosi paljon valkoista ja oikeasti väritöntä. Silti kokonaisuus ei ole kylmä tai tylsä. Toisaalta, ei meillä ole hirveän värikästäkään. Minusta parasta on mennä intuitiolla eikä olla liian tarkka. Kannattaa aina katsoa tilaa kokonaisuutena, eikä yksittäisinä detaljeina. Yhtäkkiä messinki ja kromi toimivat yhdessä. Tai vihreä ja sininen. Tunnelma ratkaisee.

Sitäpaitsi ehkä helpoin ja nopein muutos kotiin on maalata joku kohta ihanalla sävyllä. Seinän maalaamiseen ei mene kauaa aikaa, mutta sen luoma muutos fiilikseen on valtava. Vaikka pidin paljon tuhkanharmaasta seinästä, olen aivan rakastunut tähän kellanvihertävänbeigen-epäväriin mikä nyt on tuolla ruokatilan takaseinässä.

Näistä huikean kauniista kuvista menee kiitos poikaystävälle. Hän nappaili kuvia kun olin asettanut tämän hetkisiä lempiesineitä pöydälle. Minusta näissä on erityisen kaunis tunnelma.

Mitä mieltä sinä olet väreistä sisustuksessa?

*Iittalan tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä.