Category

inspiraatiot

Category

Pitkästä aikaa ajattelin esitellä teille muutaman ihanan jutun, jotka olen saanut blogin kautta. Nykyään olen tarkka siinäkin, mitä haluan ottaa vastaan. On ihan turha haalia itselleen kosmetiikkaa, vaatteita tai koruja, joita ei sitten tule oikeasti käytettyä. Mutta on silti mukava välillä saada jotakin, josta mielelläni myös teille vinkkailen. Itse ainakin pidän kovasti toisten blogeista saaduista vinkeistä ja inspiksistä. Niinpä haluan itsekin jakaa täällä tietoa oivallisista jutuista.

Mutta mennäänpä asiaan. Sain valita itselleni Lapponialta korvakorut heidän uudesta The Kuu Collection -sarjasta, jonka veistokselliset korut on suunnitellut Martin Bergström. Hän on ruotsalainen suunnittelija, jonka töitä olen itse asiassa aina ihaillut, tutumpia ovat juurikin sisustukseen liittyvät jutut. Valitsin kokoelmasta kaksi samanlaista korvakorua, muuten nämä korvikset on hinnoiteltu yksittäin, jotta jokainen voi luoda omat yhdistelmänsä korvakoruista.

Lapponian koruissa on aina ollut minusta sellaista alkukantaista vetovoimaa. Niiden orgaaniset ja vahvat muodot ovat kiehtovia. Tällaiset korut ovat myös tietyllä tavalla satsauksia, sillä ne ovat niin ajattomia.

Juuri nyt korvakorut ovat erityisen ajankohtaisia. Tuntuu että bongailen kaikkien korvista erilaisia rengaskorviksia. Itse pidän tosi paljon juuri tällaisista melko hillityistä versioista, jotka kuitenkin erottuvat selkeästi. Nämä korvakorut ovat tummasävyistä hopeaa.

On muuten ihan hyvä keksiä neulepaidoille pieniä nostattajia. Sillä nyt huomaan taas lipuneeni siihen villapaitamoodiin. Aamuisin kun lähden töihin, pohdin pikkuisen hetken asuvalintaa, mutta aina melkein päädyn neuleeseen ja farkkuihin. Tällä hetkellä minulla on kaksi lempparineuletta, joita vaihtelen, Arketin vihreä neulepaita ja tuo kuvassa vilahtava vaalean toffeen sävyinen pehmeys, jonka ostin HM:stä. Itse asiassa, tuosta paidasta olen saanut aina kehuja ja kyselyitä kun se on päällä ollut. Aivan superihana malliltaan, väriltään ja laatukin tosi jees.

Syyskuisen kesäloman jälkeen iho oli aika kuivassa kunnossa. Olinkin superiloinen kun Mádara musti minua tuotepaketilla. Sieltä paljastui tehokuureja ampullien muodossa. Tällaiset erityisboostit tekevät kyllä ehdottomasti hyvää iholle, etenkin vuodenaikojen vaihtuessa tai stressitilanteissa. Ensimmäisenä olen käyttänyt tuon lifting-kuurin. Se kesti 10-päivää ja iho tuntuu voivan ehdottomasti paremmin ja olevan ehkä hitusen verran silkoisemman tuntuinen. Mitä tulee liftingiin niin sitä on aika vaikea todeta, mutta ainakin minusta iho on freesimpi. Nyt pidän pienen tauon ja parin viikon kuluttua otan tuon toisen kuurin, jonka pitäisi energisoida ihoa. Sehän sopii juuri tuossa marraskuun ankeana aikana.

Sain myös uuden kiinteyttävän Re:Gene-naamion, jonka pitäisi myös kohottaa ja silottaa ihoa. Ja kyllähän tämän jälkeen iho tuntuu aivan ihanalta. Naamiot ovat siitä mahtavia, että ne antavat samalla pienen hemmotteluhetken itselle. Yleensä laitankin naamion, silloin kun on hyvä fiilis ja haluan hemmotella itseäni pienellä levähdyksellä. Suihkun jälkeen levittelen naamion ja menen rentoutumaan hetkeksi sohvannurkkaan.

Haluan vielä nostaa tähän jo keväällä Mádaralta saamani  mineraalipoihjaisen aurinkovoiteen. Tämä aurinkovoide nimittäin on nyt vakiovarusteeni läpi vuoden. Käytän tätä sävytettyä voidetta tosi usein arkimeikissä värivoiteen sijaan. Ihon sävy tulee tosi nätiksi, pikkuisen päivettyneeksi ja minusta tämä myös tekee ihon pinnasta kivan kosteutetun tuntuisen. Aion siis jatkaa tämän kanssa myös talveen.

Onko sinulla jotain kivoja vinkkejä liittyen pukeutumiseen tai kosmetiikkaan? Nyt on juuri se aika kun haluaa piristää itseään pimeän ajan iloksi.

Palataan hetkeksi takaisin Kööpenhaminan matkaamme, lupasin palata reissun design-antiin erikseen, joten tässä keskityn pohdiskelemaan sisustusinspiraatioita tuolta matkalta. Olin niin odottanut pääseväni skandinaavisen designin maailmaan, paitsi putiikkien, myös ravintoloiden ja liikkeiden osalta.

Ensimmäinen sisustusliikevierailu oli Illums Bolighus. Sielllä meillä vierähti paljon aikaa, varmasti ainakin pari tuntia. Oli ihan mahtava päästä hypistelemään tuttujen valmistajien tuotteita. Tottakai mielessä oli myös ideoiden etsiminen omaan liikkeeseen, meillä kun myydään paljon samoja juttuja. Pakko sanoa että paikka oli vaikuttava ja tavaraa oli todella paljon. Mutta minulle tuli hiukan ahdistus jo jossain kohtaa – piti ihan pinnistellä että jaksoi käydä läpi koko myymälän. Tällainen tavaratalomainen kokonaisuus on varmasti paras kun etsii jotain tiettyä, mutta kun haluaa etsiä inspiraatiota ja visioita, ei minusta siihen intohimoon täällä ollut vastausta.

Tavaratalomaisissa esillepanoissa ei tule erityisesti kutsuvaa fiilistä. Lisäksi paikat tuppaavat olemaan enemmän tai vähemmän hujan hajan, mikä on ymmärrettävää kun ihmismassat kulkevat tutkimassa tavaroita, kukaan ei ennätä kulkea koko ajan perässä järkkäilemässä paikkoja.

Onneksi meitä molempia kiinnostaa yhtä paljon kierrellä tällaisia kohteita ja katsella juttuja, olisi meinaan aika kidustusta jos jompi kumpi ei innostuisi aiheesta. Sellaisessa kombossa suosittelen vähemmän kiinnostunutta käymään välikahvilla. Sillä todellinen sisustusintoilija ei väsymyksestään huolimatta malta lopettaa tutkimusmatkaa kesken.

Sisustustavaratalosta siirryimme Hay Houseen, joka sijaitsi ihan samoilla nurkilla. Kontrasti olikin suuri. Huokaisin ihastuksesta sisälle saavuttuamme. Kokonaisuus oli harmonian perikuva. Kaikki oli siistiä, kauniisti aseteltua, inspiraatiota oli joka puolella. Nekin Hayn tuotteet joihin kenties on tullut ähky, näyttivät täällä hurmaavilta. Tila oli kovasti kodinomainen. Täällä myös oli mahtava päästä katselemaan sellaisia Hayn tuotteita joita meillä ei ole ollut esillä myymälässä. Tuli monta hyvää ideaa omiin sisäänostoihin.

Tästä kontrastista innostuneena analysoinkin sitä mitä ehkä itse ja luultavasti aika moni muukin hakee sisustusliikkeistä tänä päivänä – nimittäin fiilistä ja visuaalista inspiraatiota. Harmi muuten että Hay Housesta ei ole kuin nuo pari kuvaa. Nimittäin ajattelimme mennä sinne uudelleen ajan kanssa, koska meillä meni ensivilkaisulla aika nauttimiseen, eikä kuvaamiseen. Mutta lopulta emme kuitenkaan sitten menneet sinne toista kertaa.

Toisena päivänä vierailimme Fritz Hansenin myymälässä. Heidän messuosastoitaan olen aina fiilistellyt – sillä kokonaisuudet on niin taiten rakennettu värejä, yksityiskohtia ja tunnelmaa myöten. Tämä liike oli aivan ihanan inspiroiva myöskin. Eri tyylinen kun Hay, joka oli kepeän raikas ja ehkä hitusen enemmän trendikäs ja yllättävä. Täällä taas fiilis oli ajaton, klassinen ja kotoisan lämmin.

Pehmeä ja harmoninen väriskaala, viherkasvit ja sinne tänne luodut ihanat asetelmat tekivät myymälästä niin kodikkaan. Tällaista tunnelmaa haluaisin Koodiinkin, mutta ehkä hitusen kepeämmällä otteella. Ollaankin tehty aivan mielettömän ihania sisäänostoja ja nyt odotellaa että saadaan kaikki syysuutuuden muutaman viikon päästä hyllyille.

Mutta tuossa kolmessa kohteessa olikin meidän sisustusliikevierailut. Kävimme tosin hotellin lähellä sijaitsevissa muutamissa keittiöliikkeissä, mutta emme oikein löytäneet enempää sisustuskauppoja meidän reittien varrelta. Se onkin vähän yllätys. Mutta nyt kommenttienne perusteella ymmärsin, että Köpis on levittäytynyt laajalle alueelle, joten sisustusintoilijan paratiisi tässä kaupungissa lienee jossain muualla kuin näillä perinteisillä keskustan alueilla. Niin että kertokaahan missä – osataan seuraavalla Kööpenhaminan matkalla taa vähän paremmin löytää niitä ihania paikkoja.

Mulla on nyt ihan älytön sisustusinnostus päällä. Mietin koko ajan mitä kotona voisi tehdä pieneksi piristykseksi. Lisäksi tietysti töissä saan pohtia taas kaikenlaisia sisustusasioita. Tuntuu että olen löytänyt taas uudelleen jotakin innostavaa ajateltavaa.

Törmäsin näihin naapurimaan sisusustuskuviin ja halusin jakaa nämä täälläkin inspiraatioksi. Kuvat on lainattu Oscar Propertiesin sivuilta. Asunto sijaitsee vanhassa suklaatehtaassa, joka on kunnostettu upeiksi asunnoiksi. Tämän stailauksen on toteuttanut taitava Liljencrantz Design.

Olen erityisen ihastunut tässä asunnossa keittiöön. Teräs kaikissa muodoissaan tuntuu aivan ihanalta vaihteeksi, siis niin että sitä on reilusti. Haaveilen jopa terästasosta seuraavaan keittiöön. Muutenkin kiinnostaa kaikki epätavalliset keittiöratkaisut. Miksei keittiöissä käytetä enemmän muitakin kuin keittiöön tarkoitettuja kaapistoja, hyllyjärjestelmiä ja kustomoituja juttuja (kuten tuossa tuo liesituuletin/hyllysysteemi). Paljon persoonallisemman ratkaisun saa, jos yhdistää valmiisiin keittiökaapistoihin jollekin seinälle ihan jotakin muuta.

Ihailen myös värimaailmaa, viininpunainen, ruskeat, keltaiset, tumma vihreä ja kaikki muutkin syvät sävyt ovat niin upeita heleämpien herkkien värien kanssa yhdisteltyinä. Maailmassa on aivan ihania sävyjä ja niillä pystyy luomaan mielettömiä tunnelmia. Tämäkin asunto on muuten sisustettu jo monta vuotta sitten, mutta näyttää edelleen ajankohtaiselta.

Suuret ja matalat sohvapöydät tulevat taas. Niille kootaan tunnelmaa luomaan erilaisia asetelmia. Omassa olohuoneessa nautitaan joka päivä isosta sohvapöydästä. Pikkupöytiä sitten on kiva sirotella nojatuolien viereen ja sohvan sivustalle. Kaikenlaiset umpinaiset matalat tasot ovat kivoja keveämpien pöytien rinnalla.

Tumma puu hiipii taas pinnalle. Itse tiedän pitäväni aina enemmän tammesta, joten ihailen tummempia puunsävyjä toisten kodeissa. On aika helpottavaa kun tietää että tykkää aina tammesta, oli muoti mitä tahansa, ei tarvitse vaihdella omiakalusteita joka muodin perässä. Mutta olen sitä mieltä että jotkut ihmiset ovat selkeästi tumman puun tyyppejä ja ovat sitä sitten aina. Sitäpaitsi puu ei ole koskaan pois muodista, se vaan vaihtelee miten paljon ja missä sitä on.

Sisustuksessa on nyt pinnalla ehkä hivenen kansainvälisempi tyyli kuin vähän aikaa sitten. Tietynlainen rentous on vaihtunut trendikkäämmissä sisustuksissa maltilliseen luksukseen. Ihailen tuollaista, mutta olen itse ihan liian boheemi elämään noin ylellisessä kokonaisuudessa.

Onneksi voi ihailla monenlaisia tyylejä, parasta on silti opetella tuntemaan oma tyylinsä.

Ihanaa viikkoa!

Sisustusterkkuja maanantailta – olen nimittäin lueskellut viikonlopun aikana blogikollegojen ajatuksenvirtaa sisustustrendeistä ja niihin liittyvistä vastakkainasetteluista ja aitouden pohtimisesta. Tiedätte, että minä arvostan aitoja materiaaleja ja aitoja tuotteita. Olen intohimoinen siinä asiassa josta tiedän paljon ja toivon, että voisin saada toisetkin ymmärtämään sisustamisesta ja materiaaleista enemmän. Siksi rakastankin olla Koodissa töissä, on niin ihana jutella asiakkaiden kanssa näistä jutuista. Olen kaivannut tuota tämän vuoden aikana.

Mitä sitten tulee suhtautumiseeni toisten laminaatteihin tai muihin ns. ei luonnonmateriaaleihin. No, minusta jokainen tuntee oman kotinsa ja tarpeensa aika hyvin. Ehkä materiaalitietous ei ole ammattilaisen tasoa tai käyttökokemusta ei ole joistakin jutuista. Mutta minusta kuitenkin jokainen saa tehdä valintansa parhaaksi katsomallaan tavalla ja toivon että valinta osoittautuu hyväksi. Enkä halua määrittää ihmistä minkään materian mukaan. Olen joskus sanonut jossain haastattelussa, ettei ihmisen empatiakykyä määritellä visuaalisten asioiden perusteella. Näin ajattelen vahvasti, jos sinulla on laminaatti tai kestoripset, ei se tee sinusta epäaitoa ihmisenä. Nyt puhutaan kuitenkin vain ”tavarasta”.

Mutta olen sitä mieltä, että jos jotain asiaa rakastaa ja siitä tietää paljon, on niin innokas ”auttamaan” toisia saamaan myös lisää tietoa ja kokemuksia. Mutta visuaalisissa asioissa se voi joskus olla vaikeaa, koska kuitenkin on kyse henkilökohtaisesta mausta. Sen olen oppinut työssäni sisustussuunnitelmia tehdessäni, että en voi orjallisesti noudattaa minun makuani, vaan on opeteltava arvostamaan kaikkea materiaa ja perustamaan valinnat visuaalisesti onnistuneeseen kokonaisuuteen.

On muuten myös taito tuoda omat näkemykset esille ja silti hyväksyä toisten erilaiset ajatukset. Ja hei, musta on ihanaa että syntyy keskustelua. Kenties jokaisen kirjoituksesta oppii itsekin lisää – jaa tuo ajatteleekin noin – se on parasta mitä voi saada. Tämä nyt on mennyt karrikoidusti vähän vastakkainasetteluksi, laminaatti vs. parketti. Molempi parempi.

Onneksi kyse ei ole kuitenkaan vakavista asioista, vaan ihanista. Koska visuaalisuudesta oppii aina lisää ja kaunista ympäristöä on aina mahtava luoda. Monelle kodin sisustaminen on terapeuttista vastapainoa kiireiselle työ- ja perhe-elämälle. Kaunis ja hoidettu koti on taatusti mielenterveydelle posiviivinen asia.

Nämä kuvat on napattu Sisustuksen Koodista. Eikö ihania värimaailmoja! Kuvat on napannut poikaystäväni, hän oli tehokas sillä aikaa kun minä puuhasin työhommia.

Tässä vielä teille luettavaksi aiempi kirjoitukseni aiheesta ja lisäksi muutamia muiden blogikirjoituksia liittyen tähän intohimoiseen sisustuskeskusteluun:

Valkoinen Harmaja

Coffee Table Diary

Design Wash

Home Via Laura

Mitä sinä ajattelet näistä sisustusjutuista, olisi kiva kuulla ajatuksianne!

Lauantai-illan löhöilyä ja pieniä sisustuspohdintoja. Ollaanko täällä blogissa oltu viimeaikoina paljon meidän ruokapöydän ääressä – no joo, mutta toisaalta se on minulle kodin kaunein kohta. Ihailen joka päivä sen sävymaailmaa ja pöydällä vaihtuvia näkymiä. Sillä minusta ruokatilan pöytä on helpoin ”koristella” fiiliksen mukaan. Se näyttää aina ihanalta, oli siinä varsinainen ateriakattaus, sievä visuaalinen somistus tai tällainen ns. aivoriihifiilistely. Rentouduin hiukan sisustuslehtien parissa, oli vaihteeksi intoa selailla sisustusjuttuja. Olen myös jonkun verran notkunut somessa ja seuraillut keskusteluita nykytrendeistä – tietysti Habitaresta sysäyksen saaneita ajatuksia.

Nyt on uutisoitu monessa mediassa, miten värit palaavat sisustukseen. No niinhän se on, trendit kiertävät eräällä tavalla ympyrää ja pitkän neutraalin kauden jälkeen värejä on hiipinyt stailistien luomiin kokonaisuuksiin. Yhtäkkiä tämä ei ole tapahtunut, vaan itse olen seuraillut tätä fiilistä jo pidemmän aikaa, mutta nyt kun värejä oikeasti alkaa näkyä myös valkoisen nimeen vannovien somekanavissa, voidaan todeta, että värit ovat tehneet paluun.

Käsiä rasvaillessani pohdin jyrkkiä mielipiteitä; onko olemassa vain neutraali tai todella värikäs. Minusta missään asiassa ei kannattaisi olla ihan ehdoton, ei myöskään tässä asiassa. Ellei todella ole väritön tai värikäs. Mutta suurin osa meistä on varmasti jossain siellä pehmeässä välimaastossa. Meitä puhuttelee sävymaailmat. Pienet ripaukset tunnelmia siellä täällä. Sitä on minulle värikkyys. Se tulee kotona hienovaraisena pehmeytenä, kenties tyynyssä tai kynttilänjalassa. Taulussa ja karahvissa. Lautasessa tai tuolin karmille unohtuneessa neuleessa. Tai sitten rajummin maalikokeiluun altistuneessa seinänpätkässä.

Juuri nyt itse viihdyn hyvin savuisissa ja tunnelmallisissa sävyissä. Erilaiset murretut keltaiseen taittavat vihertävät beiget ovat ihania, kuten ruokatilan takaseinä. Sitten on nämä vihreään vivahtavat harmaat, pehmeät terrakotat, keltaiset, hillityt siniset ja sinivihreät. Oi miten nautin siitä miltä ne näyttävät muutoin kodin valkovoittoisessa tunnelmassa. Puuta minulla on aina ollut kodissa, oli se pinnalla tai ei, itse en liiemmin välitä trendien kärjistä, vaan tiedän mistä pidän ja aika vaikuttaa omaan sisustamiseeni lievin maustein.

Lempipuuhaani on kasata pino sisustuslehtiä pöydälle ja uppoutua niiden maailmaan. Olen tässä asiassa enemmänkin kerralla paljon kuin vähän silloin tällöin. Tarkoitan sitä, että yksi lehti kerralla ei riitä mihinkään. Niinpä otan sitten välillä sellaisen pidemmän tovin, jotta minulla on aikaa kahlata läpi kaikki uudet lehdet joita olen ostanut kuukauden aikana, sen lisäksi vielä muutama vanhakin.

Rakastan kokeilla erilaisia ovelia värikomboja. En koskaan ajattele, etten voi hankkia jotain, koska meillä ei ole mitään muuta sen väristä. Sen takia joku väri hankitaan, ettei sitä ole ennestään. Neutraaliin pohjaan voi kokeilla ihan mitä tahansa, uskomatonta mutta se toimii. Joskus yhdistelmät syntyvät vahingossa, tai oikeastaan aika usein. Sillä uskon vakaasti siihen, että kun tuntee oman tyylinsä on ihan sama mitä laitaa yhteen ne toimivat, kunhan sommittelu on kunnossa.

En osaisi kuvitella kotia ihan ilman värejä. Minusta meillä on tosi paljon valkoista ja oikeasti väritöntä. Silti kokonaisuus ei ole kylmä tai tylsä. Toisaalta, ei meillä ole hirveän värikästäkään. Minusta parasta on mennä intuitiolla eikä olla liian tarkka. Kannattaa aina katsoa tilaa kokonaisuutena, eikä yksittäisinä detaljeina. Yhtäkkiä messinki ja kromi toimivat yhdessä. Tai vihreä ja sininen. Tunnelma ratkaisee.

Sitäpaitsi ehkä helpoin ja nopein muutos kotiin on maalata joku kohta ihanalla sävyllä. Seinän maalaamiseen ei mene kauaa aikaa, mutta sen luoma muutos fiilikseen on valtava. Vaikka pidin paljon tuhkanharmaasta seinästä, olen aivan rakastunut tähän kellanvihertävänbeigen-epäväriin mikä nyt on tuolla ruokatilan takaseinässä.

Näistä huikean kauniista kuvista menee kiitos poikaystävälle. Hän nappaili kuvia kun olin asettanut tämän hetkisiä lempiesineitä pöydälle. Minusta näissä on erityisen kaunis tunnelma.

Mitä mieltä sinä olet väreistä sisustuksessa?

*Iittalan tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä.