Category

haasteet

Category

Avioliittoja

Yksi joskus. Nyt ollaan vieläkin kavereita ja joskus nähdään ja autetaan toisiamme jos on tarvis. Vaikka meidän yhdessäolosta on todella kauan.

Kihloissa

Joo, ennen sitä avioliittoa saman tyypin kanssa.

Lapsia

Ei ole yhtäkään.

Lemmikkejä nyt

Kyllä kaksi koiraa; Lettunen eli Lätsä ja Tyttönen eli Flora Maia.

Leikkauksia

Ei yhtään.

Tatuointeja

Ei ole. Joskus leikittelen ajatuksella, että ottaisin jonkun pienen hennon tatuoinnin ranteeseen tai nilkkaan.

Lävistyksiä

Ei ole niitäkään.

Muuttoja 

Kuusi kappaletta. Ei niin montaa kun olin mielessäni ajatellut, sillä tuntuu että olen muuttanut monesti.

Ampunut aseella

Vain ilmakiväärillä. Sekin ekana pelotti.

Ottanut lopputilin

Pari kertaa kun on tullut kivempi työtarjous.

Ollut saaressa

Juu, nytkin, sillä asumme saaressa jos tarkkoja ollaan. Ja olen tainnut muutenkin käydä jossain saaressa…

Autosi

Tosi vanha Opel.

Ollut lentokoneessa

Olen kyllä, tänä vuonnakin (liian) monta kertaa.

Onko joku itkenyt vuoksesi

On muutamakin tainnut.

Ollut rakastunut

Just nyt ainakin ehdottomasti.

Ollut amblanssissa

En ole koskaan ollut.

Luistellut

Kyllä lapsena paljon. Rakastin luistelua ja kävin ihan joka päivä koulun jälkeen talvella harjoittelemassa läheisellä luistelukentällä.

Surffannut

En ole enkä taida koskaan surffata.

Ollut risteilyllä

Monta kertaa, tekin olette lukeneet parista ihanasta risteilystämme.

Ajanut moottoripyörää

En ole. Enkä ollut moottoripyörän kyydissäkään, vain kevytmoottoripyörän kyydissä.

Ratsastanut hevosella

Juu, tai tarkemmin ponilla. Yläasteella mun kaveri harrasti ratsastusta ja munkin piti, vaikka vähän pelkäsin. Joten kävin hetken talleilla ja koitin vähän millaista se olisi, mutta pian totesin ettei ole oma juttuni.

Lähes kuollut

En koskaan ole ollut vakavasti sairas tai joutunut vaaratilanteisiin.

Ollut sairaalassa

En ole ollut.

Suosikkihedelmä

Ah, niitä on monta, mutta jos saisi valita vain yhden sanoisin banaani, koska se on hyvää kaikkina vuodenaikoina.

Aamu vai ilta

Jos totta puhutaan niin ei kumpikaan. Torkun iltaisin ja en meinaa jaksaa aamuisin nousta. Mutta on hetkiä jolloin olen illan virkku, jos on jotain kivaa tekemistä. Toisaalta kesäisin olen kyllä aamuisin virkeä, kun valoa on tarpeeksi.

Lempiväri

Tämäkin hankala. Ehkä valkoinen, tai beige tai harmaa. Neutraalit luonnonsävyt. Mutta oikeasti pidän aika monista väreistä ja lempparit vaihtelee.

Viimeisin puhelu

Poikaystävältä vissiin, jos ei lasketa työpuheluita.

Viimeisin viesti

Tänään on tullut viesteiltyä paljon niin kavereiden kuin poikaystävänkin kanssa..

Nähnyt jonkun kuolevan

En ole, mutta olen nähnyt muutaman kuolleena.

Kahvi vai tee

Kahvi. Mutta pidän myös teestäkin, sitä tulee juotua enemmänkin iltaisin.

Paras piirakka

Suolaisista feta-parsakaalipiiras (pitäisikin taas tehdä sitä) ja makeista mustikkapiirakka tai omenapiirakka, jossa on mantelimassaa.

Kissa vai koira

Koira. Meillä oli kotona kissoja ja siskolla on kissoja, mutta kuitenkin valitsen koira.

Paras vuodenaika

Kesä, kesä, kesä, kesä. No vähän myös kevät ja hitusen alkusyksy. Mutt silti kesä on paras. Ja tiedoksi, nyt just alkaa olla minusta vuoden inhottavin aika, pimeää ja märkää – eikö.

Voi miten iloinen olen siitä, että joka puolella puhutaan nyt vastuullisuudesta ja siitä miten omassa elämässä voi vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen – on niin tärkeää puhua. Myönnän etten itse koe olevani erityisen ahdistunut, koska jotenkin uskon aina hyvään ja positiiviseen, alitajuntajuttuja joita ei osaa selittää. En ahdistu helposti tällaisista asioista, mutta se tarkoita ettenkö huomaisi mitä tapahtuu ja haluaisi vaikuttaa asioihin, vähintään omalla tekemiselläni. Laura innosti minuakin kirjoittamaan aiheesta, kiitos tärkeästä haasteesta!

Tällä viikolla vastuullisuuden lisäksi olen pyöritellyt konkreettisesti inhimillisyyttä. Viikko on ollut surullinen ja raskas, koska suuri menetys. Haluaisin tässä samalla muistuttaa jokaista olemaan läsnä niille jotka sitä tarvitsevat, etenkin vaikeina hetkinä. En kestä sitä miten yksin ihmiset jätetään täällä Suomessa, ei sellaista voi uskoa ennen kuin näkee ja kokee. Eli ensimmäinen asia vastuullisuudessa minulle on olla hyvä toisille ihmisille. Ja omat hyväntekeväisyyslahjoitukseni teen mielelläni toimintaan, joka auttaa syrjäytyneitä ja yksinäisiä ihmisiä. Niitä jotka unohdetaan, jotka haluaisivat vain hiukan huomiota ja apua vaikeuksiensa keskellä.

Mitä konkreettisia tekoja itse olen tehnyt sitten arkielämässäni, siinä suurimmassa itse hallittavassa kokonaisuudessa. Olen ainakin muuttanut ajattelutapaani kaikessa. Mietin tekojani, mitä valinnoistani seuraa ja miten suhtaudun tarpeisiini ja haluihini. Sen tajuan hyvin, että suuri määrä tavaraa ei tuo onnea eikä helpota omaa elämää saati maapalloa. Joten karsin vähitellen kaiken (tai ison osan) ylimääräisen pois. Hankin pääosin asioita vain tarpeeseen, lukuunottamatta työhöni liittyviä juttuja, joita niitäkin kyllä editoin – eli valitsen aidosti omaan elämääni ja tarpeisiini liittyvät tuotteet tai palvelut.

Ajattelen kotia ja arkea kokonaisuutena, jota on helpoin hoitaa kun jokainen osa-alue on tiedossa ja hallittavissa. Tämä tarkoittaa epämääräisten tavaroiden säilömistä, heräteostosten karsimista, järjestyksen pitämistä jne.

Tällä hetkellä Sitran Elämäntapa-testin tehtyäni huomasin suurimmat ongelmat asumiseen ja matkustamiseen liittyen. Onhan se myönnettävä, että noin 130 neliötä kahden hengen taloudelle on liikaa. Jossain vaiheessa on varmasti aika etsiä kompaktimpi asumistapa. Lisäksi tällä hetkellä meillä on kaksi autoa, joka tuntuu turhauttavalta. Mutta täysin erilaiset työajat ja pitkähkö matka keskustaan vaikuttavat tähän. Mutta mitä tulevaisuudessa autojen suhteen, se harkitaan. Tosin itse käytän myös paljon julkista liikennettä työmatkoihin ja pyrimme menemään aina työmatkankin yhdellä autolla, jos se suinkin on mahdollista.

Matkustamiseen liittyen on tehtävä mietintöjä. En voi sanoa että normaalisti matkustaisin paljon, sillä olen yleensä lentänyt vain noin kerran vuodessa ja euroopassa. Tänä vuonna kuitenkin lentomatkoja on kertynyt edestakaisin neljä kappaletta. Matkoja voi kompensoida, eli se kuulostaa hyvältä. Muuten koen pienet matkat ja irtiotot ihanina ja tärkeinä, niistä ei kokonaan halua luopua, mutta ehkä jonkin verran miettiä mihin, miten ja kuinka usein. Tähän matkustamiseen liittyy myös vähän työjutut. Minulla olisi tosi usein Helsingissä erilaisia pr-tilaisuuksia ja muita, mutta osallistun niihin todella harvoin, vain lähinnä tärkeiden yhteistyökumppanien järjestämiin juttuihin. Jos menen kuitenkin Helsinkiin, pyrin käyttämään julkista kulkuneuvoa.

Kotona on tehty energiataloudellisia ratkaisuja parhaamme mukaan. Pidämme lämmitystä mahdollisimman alhaisena, kaikki valaisimien polttimot on vaihdettu led-lampuiksi, käymme harvoin saunassa, emme ota ylipitkiä suihkuja, elektroniikkaa on vähän ja muitakin sähköä kuluttavia laitteita minimimäärä käytössä. Tiedostamme molemmat energiansäästämisen joka päivä, toimimme sen mukaan miten parhaiten voimme. Tähän muuten liityy esimerkiksi pyykkikoneiden päivittäminen uudempiin, jotka vievät vähemmän energiaa. Pitäisi vielä vaihtaa keraaminen liesi induktioon, sekin säästäisi energiaa.

Lajittelu on ollut minulle tärkeää jo pitkän aikaa. On itsestään selvää että erottelemme kaiken roskan ja omalla pihalla on sekajätteen lisäksi lajittelusäiliö. Ne mitä siihen ei voi laittaa, kuljetetaan lähellä olevaan ekopisteeseen. Mietin nykyään myös pakkauksia ja pakkauskokoja, pieni asia jolla suuri merkitys. Silti kahden hengen talouden jätteen määrä välillä ahdistaa. Myös työhön liittyvä jäte, sillä saan paljon tuotepaketteja toimitettuina, joten pakkausjätettä tulee. Mutta en pääse aina hakemaan tuotteita itse, koska en asu pääkaupunkiseudulla.

Ruoan suhteen olemme sekasyöjiä, tähän asiaan olemmekin päättäneet kiinnittää enemmän huomiota. Valintoja tehdessämme pyrimme ajattelemaan sesonkia ja hankkimaan mahdollisimman lähellä tuotettuja tuotteita. Meillä ei koskaan ole täyttä jääkaappia, vaan enemmänkin puolityhjä, mikä on ihana asia. Joskus olen elänyt niin, että jääkaappi pursusi aina ”varmuuden vuoksi” juttuja. Niistä olen oppinut luopumaan ja me ostetaan vain se mitä syödään. Vältetään valmistamasta sellaisia ruokia, joihin tarvitaan paljon erilaisia lisukkeita, joita jää yli eikä sitten tule käytettyä, vaan ne jäävät vanhentumaan jääkaapin oven lokeroihin – tiedättehän. Kovin suunnitelmallista ei meidän ruokatalous ole, koemme että meille on helpompi käydä usein kaupassa ja ostaa päivän tai kahden täsmätuote, kunhan oppii välttämään mielitekoja. Sillä meille saattaisi käydä liian pitkälle mietityn viikkoruokavalikoiman kanssa niin, että tuleekin menoja ja muita juttuja, niin sille päivälle mietitty ruoka jäisi tekemättä. Mitä tulee sitten liha- ja maitotuotteisiin, niin niistä emme kokonaan luovu, mutta olemme vähentäneet ja pyrimme edelleenkin vähentämään lihan käyttöä ja opettelemaan kasvispainotteiseen ruokavalioon. Maitotuotteiden korvaaminen muilla on tällä hetkellä opettelun alla, sillä uudet maut eivät helposti istu suuhun. Mutta ehdottomasti tässäkin on koitettava uusia juttuja.

Työhön liittyen tulee aina välillä ristiriitaisia ajatuksia, näistä on kirjoittanut myös Stella huikeassa kirjoituksessaan. Mutta olen pyrkinyt olemaan järkevä tässäkin asiassa. Valitsen sellaisia yhteistöitä, joita tuotteita tai palveluita omassa elämässäni käytän, että saaduille tuotteille on oikeasti käyttöä. Ja rakastan kodinhoitoon liittyviä yhteistyöjuttuja, sillä uskon, että hyvin hoidettu elinympäristö on hyvä asia ja yhden asian innostus ruokkii lisää ympäristön huolehtimisintoa. Niinpä toivon, että kaikenlaiset vinkkipostaukset arkeen liittyen olisivat samalla myös inspiroivia. Blogin kautta tulevat tuotteet harkitsen tarkkaan, en turhaan vastaanota sellaisia juttuja, joita en oikeasti käyttäisi. Samoin muutenkin kieltäydyn kaikista turhista esineistä, kuten viimeksi koiran ruokaa ostaessani mainossateenvarjosta – miksi sellaisia jaetaan.

Kun ostan jotain, pyrin suosimaan paikallisia liikkeitä. Niin vaatteissa kuin muissakin hankinnoissa. En edes muista koska olisin tilannut jotain nettikaupasta. Minulle on tärkeää suosia fyysisiä liikkeitä, kun itsekin olen kauppias, ymmärrän miten vaikea tilanne on etenkin pienissä liikkeissä. Ette edes usko millaisiin tilanteisiin kivijalkakauppias joutuukaan, kun toimii suurten nettikauppojen showroomina (mutta se olisikin oma tarinansa). Enkä tuomitse täysin nettikauppoja, sillä kotimaiset yritykset verkossa ovat kotimaisia kauppiaita kuten kivijalkaliikeetkin. Eniten nettikauppajutuissa minua ahdistaa ns. kokeilevat tilaukset – palautan jos en tykkää – tyyliin tehdyt ostokset. Toki ymmärrän että joskus kenkä ei istu tai paita on väärän kokoinen. Mutta tietoiset sovitettavaksi hankitut jutut. Tai huonekalujen rahtaaminen turhan päiten jne. Vastuullisuutta kannattaa miettiä omissa hankinnoissaan sillä, että miettii etukäteen mitä tarvitsee, pyytää apua vaikeisiin valintoihin ja välttää väliaikaisratkaisuja. Sillä mielummin aina ilman jonkin aikaa kuin tyytyy korvikkeeseen. Laadukkaat valinnat kestävät niin käyttöä kuin aikaakin. Mutta kun kyllästyn – voi kun sen lauseen voisi unohtaa.

Kosmetiikassa olen jo pitkään suosinut pääosin luonnonkosmetiikkaa. Muutenkin kosmetiikan määrä kotona on ollut syynissä. En kestä pulloja ja puteleita pursuavaa kylpyhuonetta. Niinpä pyrin hankkimaan uuden tuotteen vasta kun entinen on käytetty ja muutenkin vastaanottamaan blogin kautta vain käytettäväksi meneviä kosmetiikkatuotteita. Koska jättimäiset kosmetiikkavarastot, johtaa väistämättä siihen, että pullonpohjia kertyy ja lopulta niitä heittää pois, eli tuotteita jää käyttämättä. Sitä yritän välttää. Sitäpaitsi on jo visuaalinenkin ilo kun suihkussa on vain välttämättömät putelit ja kylpyhuoneen taso/kaappi on maltillisesti täytetty.

Minusta on tosi tärkeää puhua vastuullisuudesta, niin kaveriporukassa kuin vaikka täällä somessakin. Kiitos siis Lauralle tämän tärkeän aiheen avaamisesta. Maltillisena ihmisenä ajattelen ympäristön miettimisen ison kuvan lisäksi myös oman elämän helpottamisena ja organisoimisena.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Heissuli ja ihanaa sunnuntaita. Olen vaan vaeltanut kotona juurikin näiden kuvien kaltaisessa asussa ja nautiskellut kahvikupillisia, jotta pääsisin käyntiin. Sunnuntailaiskotus iskee. Kohta lähdetään pienelle ajelureissulle katselemaan merellisiä maisemia. Kunhan taas ensin syödään jotain. Tänään on kyllä parasta vaan rentoilla. Itselläni ei eilen kyllä ollut mitään juhlia, mitä nyt kaupungissa piipahdin Maijan kanssa istuskelemassa ja nauttimassa jokirannan tunnelmista.
Koska koneelta löytyi nämä poikaystävän taannoin nappaamat kivat kuvat, eikä tuosta asusta riitä enempää tarinaa, päätin hyödyntää Kertulta poimimaani hauskaa ”ystäväkirja”-haastetta, tämä on alunperin lähtöisin Simplified living -blogista.

 

Mikä on lempivuorokauden aikasi?

Kyllä se on aamu. Vaikka olenkin verrattain huono heräilijä ja tykkään valvoa myöhään, pakko valita aamu. Rakastan hidasta ja pitkää aamupalaa, kesällä sitä kun ensimmäisenä herättyäni käyn pihalla katsomassa miltä kasvit näyttävät tai kun talvella sytytän kynttilän tuomaan tunnelmaa pimeään aamuhetkeen.

Entä lempivuodenaikasi?

Kesä on ihmisen parasta aikaa! Vaikka keväisin valon ja lunnon herääminen eloon ovat mielettömän energisoivia ilmiöitä. Tai että syksyn tullen alan innostua uudestaan kaikesta ja en voi vastustaa kauppoihin saapuvia syysvaatteita. Kesä vie silti voiton kaikesta. Koska kasvit, lämpö, valo, energia ja se miten voi viettää aikaa leppoisammin. Vaikka kesälläkin tehdään töitä, on kaikki silti verkkaisempaa. Ja marjat, pakko sanoa sekin, koska talven sokerinhimo talttuu kepeästi kesällä torilta ostettujen herkkujen ansiosta. Noh, jäätelöäkin kyllä kuluu.

Mikä on lempipaikka kotona?

Aikaisemmin olisin sanonut makuuhuone ja sängyssä loikoilu aamuisin, etenkin kahvikupin ja lehtipinon kera. Mutta koska elämä on muuttunut, niin nyt valitsen ruokailutilan pöydän – sillä sen ääressä nautitaan aamupala yhdessä ihan joka aamu. Riippumatta siitä miten aikaisin herätään.  Ja kun toinen lähtee töihin, minä alan tehdä töitä kotona ja juon usein samalla toisen kierroksen aamukahvia itsekseni ja korjaan aamiaispöydän verkkaisesti keittiöön. Joten lempipaikka on noiden luonnehdintojen mukaan aamupalapöytä/hetki. Taitaa liittyä siihen, että aamu on lempivuorokauden aikani myös.

 
Millainen on lempipäivä?
Se alkaa pitkällä ja runsaalla aamupalalla (tietysti), mieluiten toisen tekemällä (tietysti). Sitten ei ole kiire mihinkään, vaan puuhataan pieniä askareita yhdessä kotona/pihalla. Mietitään mitä syödään seuraavaksi ja tehdään yhdessä lounasta. Käydään jossakin kenties ajelulla tai kävelyllä. Ehkä meillä piipahtaa ystäviä kylässä ja sitten taas syödään….
Mikä on lempitapa yllättää läheisiä?

Tekemällä jotain herkullista syömistä. Musta tuntuu että nämä jutut pyörii aika lailla syömisten ympärillä. Hah.

 

Millainen on lempiasusi?

Se näkyy hyvin näissä kuvissa. Nytkin olen samoissa pöksyissä ja täytyy sanoa, että eniten käyttämäni vaatteet ovat tuollaisia, etenkin kun työpaikka on nykyään kotosalla.

Jos puhutaan skarpimmasta lempiasusta, niin kyllä se on tietysti hyvät farkut ja ihana neule. Tilanteesta riippuen asustan kokonaisuuden rennommin tai elegantimmin. Tärkein asun nostattaja on laukku, eli tykkään ylellisistä laukuista.

Mistä lempivaatteesta et pystyisi luopumaan?

Farkut…neule… -en osaa päättää kumpi. Mutta nepä ovatkin pukeutumiseni peruspilarit.

Mikä on lempijuomasi? 

Kahvi. Tätä ei tarvinnut edes miettiä. Muuten juon aika paljon vettä/kuplavettä. Limppareita en juuri ollenkaan, tuoremehua aamupalalla pienen lasillisen. Alkoholista puheen ollen, olut on lempparini. 
Kahvista tuli muuten mieleen, että luin juuri joitakin vanhoja postauksiani – ihan vaan huvikseni. Ja pysähdyin tämän kahvilapostauksen (tykkään ottaa tuollaisia kuvia niin paljon!) äärelle toviksi. Ihanat muistot ja ihanat kuvat – terkut Millalle.

Mikä on lempiruokasi?

En kyllä voi nimetä yhtä, mutta jos kategorisoin, niin kyllä se on normaali hyvä maistuva kotiruoka. Joskus on kiva nautiskella ravintolassa ylellisiä makuja ja annoksia, mutta silti lemppareinta on ihan tavalliset arkiruoat. Tykkään tehdä ruokaa.

Voiko lempiasioista kiistellä? 

Ei onneksi voi sen enempää kuin makuasioistakaan. Olisipa aika kauheaa jos kaikilla olisi samat lempiasiat tai mieltymykset. Tosin on aika mukavaa, että sillä jonka kanssa jakaa elämäänsä on aika samanlaiset lempiasiat.

Nyt olen tainnut istua jo liian kauan tässä koneella. Pihalle tästä seuraavaksi. Ensi viikolle on paljon tekemistä, mutta niitä ei mietitä tänään. Seuraavaksi katsastan miten kukat ovat kasvaneet yön aikana tai muuta yhtä tärkeää.

Jos nappaat täältä tämän haasteen, niin vinkkaa, käyn lukaisemassa sinunkin suosikkijuttusi! Tai kerro kommenttilaatikossa mitkä ovat sinun ehdottomia lemppariasioita ja oliko samoja kun minulla?

Sain herttaiselta Päiviltä Muuttuva kotini-blogista kivan kauneushaasteen. Tykkään hirmusti vastailla tällaisiin juttuihin, joten kiitos Päiville kivasta haasteesta. Muinoin blogeissa kiersi tiuhaan tahtiin erilaisia haasteita, kiva että tätä tapaa elvytellään.
1) Varhaisin meikkimuistosi
Ihailin meidän äidin meikkejä pienenä, kukapa pikkutyttö ei ihailisi. Hänellä oli ainakin Lumenen sininen puuterirasia ja Lumenen huulipunia, joita minusta oli kiva kokeilla itselleni. Kun itse aloin meikata, joskus yläasteella, keskityin ensimmäisenä silmämeikkiin – sehän on näyttävin tapa ilmaista itseään meikeillä. Silloin kokeilin erityisesti värillisiä luomivärejä, sinistä ja vihreää. Samaa sävyä läntättiin koko luomelle.
2) Mitä meikkejä löytyy käsilaukusta
Mukana kulkevassa meikkipussissani on lajitelma huulirasvaa, huulipunia ja huulikiiltoja, pari eri väristä huultenrajauskynää ja kivipuuteri. Oikeastaan käytän harvoin huultenrajauskynää tai puuteria, lähinnä jos olen meikannut jotkin tilannetta varten vähän huolellisemmin. Arkena lisäilen päivän mittaan eniten huulirasvaa, värillistä sellaista tai huulikiiltoa.
3) Lempituoksusi
Olen tainnut kertoakkin, että käytän tosi harvoin nykyään tuoksuja. Jossain vaiheessa lakkasin käyttämästä niitä, kun kuulemma tuoksuin liikaa. Sitten herkistyin itsekin voimakkaille tuoksuille ja nykyään saan melko varmasti päänsäryn ylimääräisestä tuoksusta. Joskus on kuitenkin paikallaan käyttää hajuvettä, tällöin suihkin useinmiten Philosophyn amazing gracea. Pidän kepeistä ja puhtaista tuoksuista.
Tuoksumuistot on muuten mahtavuutta, siksi melkein harmittaa etten käytä nykyään hajuvettä. Minulla on vuosien takaa monia mieleenpainuvia tuoksumuistoja – silloin vielä käytin urakalla hajuvesiä. Esimerkiksi Anais Anais, L Air du Temps, Kenzo, Issey Miyake, Coco Chanel, Oscar de la Renta… muistatteko vuosikymmenien takaa tuoksuja.

4) Henkilökohtainen kauneusvinkkisi

Ihonhoidosta huolehtiminen. Kauneudenhoitorutiineista kiinni pitäminen on ihanuutta, ei velvollisuutta. Lempeä puhdistusaine, kasvovesi, seerumi ja kosteusvoide – niistä muodostuu ihonhoitoni perusta.

Meikkipuolelta nostaisin esiin kulmakarvojen huolittelemisen ja poskipunan, niillä on minusta meikissä olennaisin vaikutus.

5) Uusi kosmetiikkalöytösi

Tähän on pakko sanoa laajemmin luonnonkosmetiikka. Olen viime aikoina tutustunut aivan uudenlaiseen kosmetiikkamaailmaan. Ihonhoitopuolella olenkin testannut jo verrattain montaa erilaista luonnonkosmetiikan tuotetta, mutta esimerkiksi meikkien ja hiustenhoitotuotteiden osalta vasta tutustun tähän maailmaan.

Jos kuitenkin mainitsen jonkin löydön, niin sanon seerumit, öljyt ja hoitotiivisteet. Eli tuotteet, jotka todella ravitsevat ihoa ja tuovat heleyttä.

6) Ikimuistoinen virheostoksesi
Päivi mainitsi omassa kirjoituksessaan hampaidenvalkaisuliuskat. No, pakko sanoa sama. Tilasin aikanaan ebaystä valkaisuliuskoja, mutten uskaltanut sitten koskaan käyttää niitä, luettuani jotakin negatiivisia juttuja aiheesta. Olen teettänyt hammaslääkärillä muotit valkaisua varten ja ostanut hammaslääkäriltä valkaisuainetta. Inhoan vaan hirmuisen paljon sitä tököttiä ja tunnetta, joten en ole saanut taas vähään aikaan tuota inhaa rutiinia suoritettua.

Meikkipuolella olen ostanut mm. melkein mustaa huulipunaa (!), liimattavaa luomiglitteriä yms. yhtä arveluttavaa. Ja minulla on myös ollut tekoponnari, onneksi en kuitenkaan koskaan käyttänyt sitä.

7) Meikkivoiteella vai ilman

Vaikka ihoni olisi kuinka hyvä, koen meikkivoiteen olennaiseksi osaksi viimeisteltyä ulkonäköä. Pidän luonnollisesta lookista ja hillitystä meikkityylistä. Päivämeikissä riittää, että ihon sävy tasoittuu ja jotkut enemmän peittoa tarvitsevat kohdat tasoittuvat. Minulla on kasvojen keskiosassa hiuka couperosaa ja mielelläni tasoitan ihoni sävyä.

7) Eyeliner vai kynä

Erittäin harvoin enää nykyään tulee tehtyä täydellinen silmämeikki rajauksineen kaikkineen. Mutta jos sellaisen teen, niin käytän ehdottomasti mieluiten kynää, sillä pidän enemmän pehmeän utuisesta meikistä, kuin kovasta rajauksesta. Tähän on tosin lisättävä huomio, että tämä on tällaisen aikuisen naisen näkökulmasta. Nuorempana kokeilin välillä myös nestemäistäkin rajausta ja sillä tulee upea look myös.

8) Tuote jota ilman et tule toimeen

Jos ei lasketa ihonhoitojuttuja tähän, niin vastaan meikkivoide, sen jälkeen kulmakynä ja poskipuna. Voisin hyvin olla ilman ripsiväriä ja huulipunaa, mutta oudoin olo minulla on jos kulmakarvat on huolittelematta. Pidän tietysti kulmakarvojen korostamisessakin luonnollisesta tyylistä, ei liian terävää muotoa tai selkeää viivaa, puhumattakaan liian ohuista tai symmetrisistä muodoista. Haluan vaan vahvistaa omat kulmakarvani tuuheammiksi ja selkeämmiksi.

 9) Tuote jota haluaisit kokeilla

Testaisin mielelläni erilaisia uusia kulmakarvakyniä, sellaisiakin on kuulemma, jotka piirtävät ohuita karvamaisia viivoja ja lisäävät kulmiin kuituja. Haluaisin myös testailla enemmän luonnonkosmetiikkoja meikkipuolelta ja mielelläni löytäisin luonnonkosmetiikasta hyvän dödön.

Palaan ihan lähiaikoina uudelleen kosmetiikka-aiheeseen erään kivan projektin myötä!

Haasteen lähetän näihin blogeihin: Valkoinen Harmaja, Magicpoks, Inspired by Love ja Johanna P

*osa tuotteista saatu blogin kautta testiin

PS. Edelliseen kukka-aiheiseen postaukseen liittyen on vielä kommentoitava, että ylimmän kuvan ihana sidottu kukkakimppu on tietysti Piia Jaalalta – että näitä kauniitakin sidottuja kimppuja löytyy, jotka eivät näytä ”onnittelukimpulta”

Hyvää ja Onnellista Ystävänpäivää teille kaikille!
Sunnuntai onkin aika ihana ystävänpäivä, sillä mikä olisi parempi tapa viettää sitä kuin rentoilemalla perheen kesken. Mitään muuta erityistä ei tarvita kun vähän herkkuja ja kimppu kauniita ruusuja. Minusta ruusu on nimenomaan ystävänpäivään sopiva kukka. Olen koko päivän ihaillut tuota omaa kimppuani.
 

Sain jo tovi sitten ihanalta Mintulta mukavan haasteen, jossa tulee täyttää sivu ”Ystäväni”-kirjaan. Oikeastaan aika hyvä hetki toteuttaa tämä haaste näin ystävänpäivänä. Mintun blogia olen lukenut jo iät ja ajat, eli suunnilleen kahdeksan vuotta. Go 4 it vol2.-oli ihan ensimmäisiä seuraamiani muotiblogeja. Mintun olen kerran tavannut blogigaalassa ja voi miten viehättävän avoin hän on myös ihan kasvokkainkin. Kiitos Minttu ihanasta blogistasi.

1. Pituutesi ilman korkkareita

Voi siitä on kauan kun tämä on mitattu, mutta lukema on 162-163 cm. Eli lyhyenpuoleisia ollaan. Hassua miten vuosien varrella olen saanut usein kommenttilootaan arvailua siitä, että taidan olla aika pitkä kuvien mukaan. Mutta todellisuudessa siis kovin pikkuinen.

2. Lempinimesi ja mistä se on peräisin

Lempinimeni on Sikko. Se on edelleen käytössä perheen kesken. Nimen minulle aikanaan antoi tietysti oma pikkusiskoni Suvi. Hän oli ihan pieni ja kutsui minua sikkoksi, siitä se on jäänyt elämään näin aikuisuuteen saakka. Myös vanhempani ja sisarusteni lapset kutsuvat minua sikkoksi edelleen. On muuten tosi kiva kun on lempinimi.

3. Minkä ruoan valitsisit lauantai-illalle, jos ei tarvitsisi miettiä kaloreita

Voi
hankala, rakastan vaikka mitä ruokia. Juuri nyt ensimmäisenä tuli
mieleen sushi. Mutta ihan yhtä paljon nauttisin pihviateriasta,
pastasta, herkullisesta salaattiannoksesta. Oikeastaan mistä vain
maukkaasta.

4. Top 4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä

Myötäelämistä ja kuuntelemista. Luotettavuutta ja huumoria.

5. Telkkarista

Sarjat esimerkiksi: Rouva Ministeri, Selviytyjät, Walking Dead, Sherlock Holmes

6. Rakkaimmat harrastuksesi ja onko sinulla aikeissa aloittaa uutta harrastusta

Pakko
sanoa tähän että valokuvaaminen ja blogin kirjoittaminen. En ole
mitenkään liikunnallinen tai taitava käsistäni. Mutta rakastan toteuttaa
visioitani, niinpä tämä oma blogiseni on ollut minulle yksi suurimmista
asioista elämässäni. Ensimmäinen harrastus jota en ole lopettanut
alkuunsa ja jota en haluaisi koskaan lopettaa. On sivuseikka, että se on
nykyään myös työ. Tekisin tätä ihan yhtä suurella innolla myös
korvauksetta. Mutta koska minussa asuu kunnianhimonen puoli, haluan
tietysti kehittyä koko ajan. Mahtavaa on se, ettei valokuvaamisessa,
kirjoittamisessa ja visuaalisuudessa tule koskaan valmiiksi.

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa

Se että saan toteuttaa itseäni vapaasti ja nauttia tekemisistäni. Että saan olla paljon läheisteni seurassa ja olla onnellinen.

8. Hattaraa vai pehmistä

Pehmistä todellakin. Rakastan kaikkea kermaista ja vaniljaista.

9. Ripsiväri, kestoripset vai au naturel

Ripsiväri.
Joskus jossain puuskassa mietin kokeilisinko kestoripsiä, mutta
eiväthän ne sopisi tyyliini. Olen kuitenkin luonnollisuuden ystävä
loppupeleissä. Mutta haluan kuitenkin olla huoliteltu, joten ihan ilman
ripsiväriä en viihdy. Onneksi ripseni ovat luonnostaan ihan kauniit,
kaartuvat ja suht pitkät, joten ripsiväriä huolellisesti levittäen saan
aika näyttävät räpsyttimet.

10. Mottosi

Ole hyvä toisille ihmisille. Siihen
kiteytyy minulla kaikki. Jokainen voi itse miettiä mitä se
tarkoittaakaan, mutta toivoisin kaikkien noudattavan tuota omissa
toimissaan.

 *

Tähän oli tarkoitus valita itsestään omakuva,
joka ei ole tyypillinen blogikuva. Valitettavasti tänä sunnuntaina se
jäi napsaisematta. Kuvituksena toimii työpisteeni juuri nyt. Siinä
vietän todella paljon aikaa ja se on minulle erittäin rakas ja tärkeä
nurkka kotona. Ihan oikea tyttöhömppäpiste.