Category

elämä

Category

Voi miten iloinen olen siitä, että joka puolella puhutaan nyt vastuullisuudesta ja siitä miten omassa elämässä voi vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen – on niin tärkeää puhua. Myönnän etten itse koe olevani erityisen ahdistunut, koska jotenkin uskon aina hyvään ja positiiviseen, alitajuntajuttuja joita ei osaa selittää. En ahdistu helposti tällaisista asioista, mutta se tarkoita ettenkö huomaisi mitä tapahtuu ja haluaisi vaikuttaa asioihin, vähintään omalla tekemiselläni. Laura innosti minuakin kirjoittamaan aiheesta, kiitos tärkeästä haasteesta!

Tällä viikolla vastuullisuuden lisäksi olen pyöritellyt konkreettisesti inhimillisyyttä. Viikko on ollut surullinen ja raskas, koska suuri menetys. Haluaisin tässä samalla muistuttaa jokaista olemaan läsnä niille jotka sitä tarvitsevat, etenkin vaikeina hetkinä. En kestä sitä miten yksin ihmiset jätetään täällä Suomessa, ei sellaista voi uskoa ennen kuin näkee ja kokee. Eli ensimmäinen asia vastuullisuudessa minulle on olla hyvä toisille ihmisille. Ja omat hyväntekeväisyyslahjoitukseni teen mielelläni toimintaan, joka auttaa syrjäytyneitä ja yksinäisiä ihmisiä. Niitä jotka unohdetaan, jotka haluaisivat vain hiukan huomiota ja apua vaikeuksiensa keskellä.

Mitä konkreettisia tekoja itse olen tehnyt sitten arkielämässäni, siinä suurimmassa itse hallittavassa kokonaisuudessa. Olen ainakin muuttanut ajattelutapaani kaikessa. Mietin tekojani, mitä valinnoistani seuraa ja miten suhtaudun tarpeisiini ja haluihini. Sen tajuan hyvin, että suuri määrä tavaraa ei tuo onnea eikä helpota omaa elämää saati maapalloa. Joten karsin vähitellen kaiken (tai ison osan) ylimääräisen pois. Hankin pääosin asioita vain tarpeeseen, lukuunottamatta työhöni liittyviä juttuja, joita niitäkin kyllä editoin – eli valitsen aidosti omaan elämääni ja tarpeisiini liittyvät tuotteet tai palvelut.

Ajattelen kotia ja arkea kokonaisuutena, jota on helpoin hoitaa kun jokainen osa-alue on tiedossa ja hallittavissa. Tämä tarkoittaa epämääräisten tavaroiden säilömistä, heräteostosten karsimista, järjestyksen pitämistä jne.

Tällä hetkellä Sitran Elämäntapa-testin tehtyäni huomasin suurimmat ongelmat asumiseen ja matkustamiseen liittyen. Onhan se myönnettävä, että noin 130 neliötä kahden hengen taloudelle on liikaa. Jossain vaiheessa on varmasti aika etsiä kompaktimpi asumistapa. Lisäksi tällä hetkellä meillä on kaksi autoa, joka tuntuu turhauttavalta. Mutta täysin erilaiset työajat ja pitkähkö matka keskustaan vaikuttavat tähän. Mutta mitä tulevaisuudessa autojen suhteen, se harkitaan. Tosin itse käytän myös paljon julkista liikennettä työmatkoihin ja pyrimme menemään aina työmatkankin yhdellä autolla, jos se suinkin on mahdollista.

Matkustamiseen liittyen on tehtävä mietintöjä. En voi sanoa että normaalisti matkustaisin paljon, sillä olen yleensä lentänyt vain noin kerran vuodessa ja euroopassa. Tänä vuonna kuitenkin lentomatkoja on kertynyt edestakaisin neljä kappaletta. Matkoja voi kompensoida, eli se kuulostaa hyvältä. Muuten koen pienet matkat ja irtiotot ihanina ja tärkeinä, niistä ei kokonaan halua luopua, mutta ehkä jonkin verran miettiä mihin, miten ja kuinka usein. Tähän matkustamiseen liittyy myös vähän työjutut. Minulla olisi tosi usein Helsingissä erilaisia pr-tilaisuuksia ja muita, mutta osallistun niihin todella harvoin, vain lähinnä tärkeiden yhteistyökumppanien järjestämiin juttuihin. Jos menen kuitenkin Helsinkiin, pyrin käyttämään julkista kulkuneuvoa.

Kotona on tehty energiataloudellisia ratkaisuja parhaamme mukaan. Pidämme lämmitystä mahdollisimman alhaisena, kaikki valaisimien polttimot on vaihdettu led-lampuiksi, käymme harvoin saunassa, emme ota ylipitkiä suihkuja, elektroniikkaa on vähän ja muitakin sähköä kuluttavia laitteita minimimäärä käytössä. Tiedostamme molemmat energiansäästämisen joka päivä, toimimme sen mukaan miten parhaiten voimme. Tähän muuten liityy esimerkiksi pyykkikoneiden päivittäminen uudempiin, jotka vievät vähemmän energiaa. Pitäisi vielä vaihtaa keraaminen liesi induktioon, sekin säästäisi energiaa.

Lajittelu on ollut minulle tärkeää jo pitkän aikaa. On itsestään selvää että erottelemme kaiken roskan ja omalla pihalla on sekajätteen lisäksi lajittelusäiliö. Ne mitä siihen ei voi laittaa, kuljetetaan lähellä olevaan ekopisteeseen. Mietin nykyään myös pakkauksia ja pakkauskokoja, pieni asia jolla suuri merkitys. Silti kahden hengen talouden jätteen määrä välillä ahdistaa. Myös työhön liittyvä jäte, sillä saan paljon tuotepaketteja toimitettuina, joten pakkausjätettä tulee. Mutta en pääse aina hakemaan tuotteita itse, koska en asu pääkaupunkiseudulla.

Ruoan suhteen olemme sekasyöjiä, tähän asiaan olemmekin päättäneet kiinnittää enemmän huomiota. Valintoja tehdessämme pyrimme ajattelemaan sesonkia ja hankkimaan mahdollisimman lähellä tuotettuja tuotteita. Meillä ei koskaan ole täyttä jääkaappia, vaan enemmänkin puolityhjä, mikä on ihana asia. Joskus olen elänyt niin, että jääkaappi pursusi aina ”varmuuden vuoksi” juttuja. Niistä olen oppinut luopumaan ja me ostetaan vain se mitä syödään. Vältetään valmistamasta sellaisia ruokia, joihin tarvitaan paljon erilaisia lisukkeita, joita jää yli eikä sitten tule käytettyä, vaan ne jäävät vanhentumaan jääkaapin oven lokeroihin – tiedättehän. Kovin suunnitelmallista ei meidän ruokatalous ole, koemme että meille on helpompi käydä usein kaupassa ja ostaa päivän tai kahden täsmätuote, kunhan oppii välttämään mielitekoja. Sillä meille saattaisi käydä liian pitkälle mietityn viikkoruokavalikoiman kanssa niin, että tuleekin menoja ja muita juttuja, niin sille päivälle mietitty ruoka jäisi tekemättä. Mitä tulee sitten liha- ja maitotuotteisiin, niin niistä emme kokonaan luovu, mutta olemme vähentäneet ja pyrimme edelleenkin vähentämään lihan käyttöä ja opettelemaan kasvispainotteiseen ruokavalioon. Maitotuotteiden korvaaminen muilla on tällä hetkellä opettelun alla, sillä uudet maut eivät helposti istu suuhun. Mutta ehdottomasti tässäkin on koitettava uusia juttuja.

Työhön liittyen tulee aina välillä ristiriitaisia ajatuksia, näistä on kirjoittanut myös Stella huikeassa kirjoituksessaan. Mutta olen pyrkinyt olemaan järkevä tässäkin asiassa. Valitsen sellaisia yhteistöitä, joita tuotteita tai palveluita omassa elämässäni käytän, että saaduille tuotteille on oikeasti käyttöä. Ja rakastan kodinhoitoon liittyviä yhteistyöjuttuja, sillä uskon, että hyvin hoidettu elinympäristö on hyvä asia ja yhden asian innostus ruokkii lisää ympäristön huolehtimisintoa. Niinpä toivon, että kaikenlaiset vinkkipostaukset arkeen liittyen olisivat samalla myös inspiroivia. Blogin kautta tulevat tuotteet harkitsen tarkkaan, en turhaan vastaanota sellaisia juttuja, joita en oikeasti käyttäisi. Samoin muutenkin kieltäydyn kaikista turhista esineistä, kuten viimeksi koiran ruokaa ostaessani mainossateenvarjosta – miksi sellaisia jaetaan.

Kun ostan jotain, pyrin suosimaan paikallisia liikkeitä. Niin vaatteissa kuin muissakin hankinnoissa. En edes muista koska olisin tilannut jotain nettikaupasta. Minulle on tärkeää suosia fyysisiä liikkeitä, kun itsekin olen kauppias, ymmärrän miten vaikea tilanne on etenkin pienissä liikkeissä. Ette edes usko millaisiin tilanteisiin kivijalkakauppias joutuukaan, kun toimii suurten nettikauppojen showroomina (mutta se olisikin oma tarinansa). Enkä tuomitse täysin nettikauppoja, sillä kotimaiset yritykset verkossa ovat kotimaisia kauppiaita kuten kivijalkaliikeetkin. Eniten nettikauppajutuissa minua ahdistaa ns. kokeilevat tilaukset – palautan jos en tykkää – tyyliin tehdyt ostokset. Toki ymmärrän että joskus kenkä ei istu tai paita on väärän kokoinen. Mutta tietoiset sovitettavaksi hankitut jutut. Tai huonekalujen rahtaaminen turhan päiten jne. Vastuullisuutta kannattaa miettiä omissa hankinnoissaan sillä, että miettii etukäteen mitä tarvitsee, pyytää apua vaikeisiin valintoihin ja välttää väliaikaisratkaisuja. Sillä mielummin aina ilman jonkin aikaa kuin tyytyy korvikkeeseen. Laadukkaat valinnat kestävät niin käyttöä kuin aikaakin. Mutta kun kyllästyn – voi kun sen lauseen voisi unohtaa.

Kosmetiikassa olen jo pitkään suosinut pääosin luonnonkosmetiikkaa. Muutenkin kosmetiikan määrä kotona on ollut syynissä. En kestä pulloja ja puteleita pursuavaa kylpyhuonetta. Niinpä pyrin hankkimaan uuden tuotteen vasta kun entinen on käytetty ja muutenkin vastaanottamaan blogin kautta vain käytettäväksi meneviä kosmetiikkatuotteita. Koska jättimäiset kosmetiikkavarastot, johtaa väistämättä siihen, että pullonpohjia kertyy ja lopulta niitä heittää pois, eli tuotteita jää käyttämättä. Sitä yritän välttää. Sitäpaitsi on jo visuaalinenkin ilo kun suihkussa on vain välttämättömät putelit ja kylpyhuoneen taso/kaappi on maltillisesti täytetty.

Minusta on tosi tärkeää puhua vastuullisuudesta, niin kaveriporukassa kuin vaikka täällä somessakin. Kiitos siis Lauralle tämän tärkeän aiheen avaamisesta. Maltillisena ihmisenä ajattelen ympäristön miettimisen ison kuvan lisäksi myös oman elämän helpottamisena ja organisoimisena.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Bongasin ihanan Marjukan blogista hauskan haasteen, eli kerronpa teille missä (esimerkiksi) olen huono. Joskus aiemminkin olen tainnut tällaisia epäkohtiani listata. Mutta näitä on mukava itse analysoida ja varmaan ihan mukava lukeakkin..

Joten tässä tulee joitakin mihin voisin kiinnittää vähän enemmän huomiota toimissani.

1) Hätäisyys

Tästä kuulen ehkä kaikista eniten. Oikaisen niin monessa asiassa; tiedän jo mitä toinen meinaa sanoa ennen kuin lause on loppu, luen katseella tekstiä, painelen nappuloita pysähtymättä keskittymään, en jaksa keskittyä millään hankalien asioiden hitaaseen omaksumiseen, siivoan nopeasti (mutta tarkasti).

Tuohon piirteeseen liittyviä asioita voisi jatkaa loputtomiin. Toisaalta hätäisyyttä kompensoi eräänlainen pedanttius, eli vaadin kuitenkin tekemisiltäni paljon, niinpä kokonaisuus pysyy hallussa. Ja onneksi omaan kärsivälliset läheiset jotka jaksavat hätäisyyksiäni.

2) En osaa leipoa

Ihan taatusti olen sanonut tämänkin täällä aiemmin. En vaan osaa muodostaa taikinaa josta syntyisi kaunista ja herkullista. Viimeksi leivoin kaurakeksejä ja niistä tulikin kaurapelti. Tosin maku oli hyvä. Onneksi tämä keittiöavuttomuus ei ulotu ruoan laittamiseen, siinä puolestaan olen (omasta mielestäni) oikein mainio.

3) En osaa herättää

Tämä tuli tuosta sohvalta vierestä kun kysyin missä olen huono. Me sovitaan aina että herätän toisen aamulla samaan aikaan kun itsekin herään, mutta lopulta katselen vaan toista ja ajattelen että siinä se nyt lepää kun on niin paljon töissä ja tekee niin paljon hommia etten raaski herättää. Ja voin kertoa että se herättäminen ei ole ihan yksinkertaista jos toisella on oikeasti hyvät unenlahjat ja on vielä aamu-uninen. Onneksi herätyskellon äänenä on hyvä biisi (Seetherin biisi) – sitä on meinaan tullut meidän molempien kuunneltua. Tietysti työaamuina heräilee molemmat ihan niin kuin pitääkin, eli ajoissa.

4) Lykkään joidenkin asioiden hoitamista

Vaikka yleisesti olen ehdottomasti sen kannalla, että kaikki jutut hoidetaan ajoissa ja heti pois. Etenkin epämieluisat, niin sitten saa olla rauhassa ja homma on ohi. Mutta jostain syystä aina mulle tulee sellaisia juttuja, joita lykkään. Koska olen tunnollinen niin lykätyt jutut ahdistaa ja sitten lykkään niitä entistä enemmän kun ne ahdistaa. Ihan typerä kierre. Ja voitteko kuvitella että tähän kategoriaan kuuluu niin kukkien istuttaminen kuin vaikka jonkun paperiasian hoitaminen ja kaikki siltä väliltä. Tätä olen yrittänyt entisestään siivota elämästä. Tsemppiä vaan kaikille tähän, sillä olen varma että suurin osa ihmisistä syyllistyy siihen.

5) Se etten keksi tähän mainittavaa huonoa puolta vaikka tiedän että niitä on vaikka kuinka. 

No ainakin tähän liittyen se, että mulla olisi usein paljon sanottavaa johonkin asiaan, mietin että kirjoittaisin tänne ja avaisin asiaa. Innostun hirmusti ja suunnittelen sitä postausta. Lopulta se mielipide ehkä jää kuitenkin sanomatta. Pitäiskö?!

Näihin itseanalyyseihin liittyen voisin heittää teillekin kyssärin, kertokaas mikä on teistä oma ärsyttävin juttunne mistä itsessänne haluaisitte eroon. Mulla tietysti tuo ihan ensimmäinen kohta, eli siitä lähdetään.

Mutta hei kuulkaas, köllöttelen nyt lomalla viikon verran. Olen ajastanut tänne yhden asupostauksen alkuviikolle, mutta muuten blogissa on pieni lomatauko. Instagramissa voitte sitten bongailla missä menen eli seuratkaahan siellä @muotimielessa.

Eräitä kesän parhaita hetkiä on ehdottomasti olleet ystävien kanssa vietetyt tuokiot. Eilen pakattiin (liikaa) eväitä mukaan ja suunnattiin porukalla viilentymään meren rannalle Ruissaloon. Valitsimme piknikpaikan rannan rauhallisemmalta puolelta, jossa on karun kaunista kalliota ja kivirantaa. Viltit aseteltiin suuren männyn juurelle, juuri sopivasti varjoon.

Polttavan kuuma ilma oli kyllä rannalla huomattavasti miedompi, välillä jopa saatiin pienet vilvoittavat sadekuurot – kesäsade helteellä on ihana.

Superkuivalla ilmalla tuollainen karu luonto on erityisen kaunis. Muualla kuivuuden huomaa kasvistossa, mutta jo valmiiksi karu luonto on parhaimmillaan karrelle kuumentuneenakin.  Kotipihalla peli on jo kasvien osalta menetetty. Juuri käppäilin katsomassa oljen väriseksi paahtunutta nurmikkoa ja kuivuneita ruukkukasveja. Jopa perennapenkki on kitumaisillaan. Vaikka rakastan hoitaa joka ilta puutarhakastelut, teki pieni Tallinnan pyrähdys tepposet ja nyt pohdin uusien ruukkukasvien ostoa. Oliivipuut ja pelargoni eivät ole olleet moksiskaan kuumuudesta…

Ihanuudet siellä vilteillä – Maija, Henna ja pojat. Oltiin monta tuntia rannalla ja kova alusta pakotti välillä kävelemään. Pohdittiinkin edullisten rantatuolien hankkimista, miten luksusta olisi pystyttää kunnon lekottelukeidas meren äärelle.

 

Kaikilla tytöillä oli hamoset, ihan parasta vaatetusta helteellä. Oman puuvillamekkoni löysin Tallinnasta, kyllä tuollaista ennätin etsiäkkin.

Tuollainen utuinen ilma oli todella kaunis ja rauhoittava. Nyt tässä koneella töitä tehdessä on ihan hirmuinen palo heittää läppärin kansi kiinni ja suunnata ulos, taidan niin tehdäkin juuri nyt.

Ihanaa viikkoa!

Vaikka otsikko kuulostaa dramaattiselta, ei ole mitään ikävää tapahtunut, mutta kaikkea kivaa sen sijaan. Viikon blogihiljaisuuden aikana on tullut totaalisesti nautittua lomafiiliksistä ja kavereista. Käväistiin viime viikon torstaina asuntomessujen pressipäivässä, saatiin vielä seuraksi siskoni Suvi ja Maija – oli siis mitä parhain porukka kiertää messutaloja. Tytöt ovatkin jo postailleet kuvia messuilta ja yhdyn molempien näkemyksiin ja huomioihin. Tokihan postailen omiakin kuvia tänne ja minun poimintojani, mutta kuvat ovat edelleen toisen kamerassa, ei olla ennätetty vielä käydä niitä yhdessä läpi. Oli nimittäin niin ylellistä, että en itse ottanut kameraa mukaan, tein vain instaan storyja (katsoitteko niitä, siellä oli omat lempparipoimintani). Huomasin myös, etten ollut tohelona ottanut yhtään stillikuvaa puhelimella – hah. Mutta siis minultakin on kyllä tulossa asuntomessupostausta.

Saatiin myös vierashuone valmiiksi ja olen siitä niin iloinen. Huone sai jo ensimmäisen vieraan sunnuntaina kun  Pupulandian Jenni tuli meille alkuviikoksi kylään. Ollaan Jennin kanssa törmäilty satunnaisesti tapahtumissa ja nyt saatiin viettää aikaa oikein kunnolla yhdessä. Voi miten hauskaa meillä olikaan! Juteltiin tuntitolkulla henkeviä, tanssittiin 80- ja 90-luvun musan tahdissa (huippua), käytiin saunassa ja paljussa, grillailtiin ja piipahdettiin kaupungilla.

Vierashuoneeseen ostettiin Ikeasta kiva laveri ja sitä koristaa Marimekon yllätyspaketista löytyneet tyynyt. Postailen pian huoneesta paremmin.

Onnistuin myös kehittämään viikon aikana addiktion kynsilakkaan. Sain nimittäin äskettäin Prismalta muutamia meikkejä testiin ja paketissa oli  Miss Beauty -sarjan hento vaaleanpunainen kynsilakka nro 375 candy floss. Pakko hehkuttaa lakan pysyvyyttä ja sävyä. Minusta vienosti päivettyneissä käsissä tuommoinen puhtoisen vaaleanpunainen kynsilakka näyttää superkauniilta ja freesiltä. Kannattaa napata tätä kauppareissulta mukaan jos sattuu kohdalle.

Viikon ainoa ikävä juttu on tuon aitoviikunan näivettyminen. Siirsin sen keittiön ikkunalta vierashuoneen pöydälle, joka on ihan samaan ilmansuuntaan, mutta kasvi alkoi pudottaa lehtiä. No, ehkä asiaan voi vaikuttaa, etten ole vielä ennättänyt istuttaa sitä kunnolla tuohon saviruukkuun. Korjaan tilanteen ensi tilassa. Mutta ilmeisesti aitoviikuna vaatii hieman osaavammanpuoleista viherpeukaloa.

Yllätyksellistä on kuinka kauan juhannuksena poimitut vihreät viihtyvät maljakossa. Eteisen lipaston päällä on metsästä poimittu saniaisen oksa ja omalta pihalta noukittua minttua. Jotenkin ovat nätin kesäiset tuossa. Laitoin mintun oksia juhannuksena myös kylppärin hyllylle pieneen maljakkoon ja nekin voivat edelleen hyvin.

Ja uudet silmälasini tulivat – kaipaavat kyllä paremman esittelyn, mutta päädyin lopulta Chloén keveisiin kultasankoihin. Kyllä on ollut mukava lueskella lehtiä kun lasit on päivitetty. Vahvuutta ei tullut paljon lisää, mutta sen pienenkin säädön kyllä huomaa.

Olen huolettomasti syönyt sängyllä kirsikoita vaikka valkoiset lakanat.. seurana on ollut sisustuslehtiä, joista on tullut fiilisteltyä myös asuntomessuja siellä vierailun jälkeen. Minusta on aina kiva purkaa näkemiään juttuja rauhassa ja mietiskellä mitä jäikään mieleen. Itse asiassa kun palattiin messureissulta kotiin jäi Maija vielä istumaan meille pitkäksi aikaa ja oli ihana loikoilla sohvalla ja puida kokemuksia.

Viikon aikana on myös rakentunut terassille puinen kaide, se oli meidän tapa viettää perjantai-iltaa, lauantai-iltana puolestaan pestiin keittiön ikkunaa yhdessä. Sellaista ruissitunnelmaa oli täällä, kuultiin sentään linnuntietä vähän jumputusta.

Nyt on siis ihana ja touhukas viikko takana. Vaikken varsinaista lomaa vietäkkään, on ollut ihana ottaa tällaisia pieniä taukoja työjutuista.

Ihanaa loppuviikkoa!

Tuli tuo vanha sanonta mieleen kun katselin näitä kuvia, jotka on napattu vanhempien vintillä. Kuvien pääosassa on likaiselta ullakon lattialta löytynyt betonilohkare. Toisen roska on toisen silmään kiinnostava ”esine”. Oikeastaan mistä tahansa elementeistä voi rakentaa nätin kokonaisuuden, tässä tietysti vielä viehättävyyttä auttaa poikaystävän ottamat ihanat kuvat.

Oikeastaan piti tänään jutella kuulumisia. Muutama päivä vierähti taas pois täältä blogin puolelta, noh, somesta yleensäkin. Niin paljon kuin rakastankin omaa sometyötäni, täytyy välillä hengähtää ja viettää aikaa läheisten seurassa täyspainoisesti, sekä itsensä seurassa myös. Joskus vaan istun kotona ja mietin, että pitäisi päivitellä instagramia…mutta ei vaan lähde. Vaikka minulla on paljon idiksiä ja sanottavaakin, tekee hetken hiljaisuus itselleni hyvää. Joskus päässä on siis liikaakin inspiraatiota, sen purkamiseen täytyy antaa aikaa.

Siitä tulikin mieleeni joskus aiemminkin mainitsemani inspiraatioähky. Etenkin näin kesällä, kun on valoisaa ja kaunista joka puolella, saatan saada tuollaisia kauneusähkyjä. Tarkoittaa sitä, että pitäisi kulkea kameran kanssa ja jakaa/tallentaa näkymiä. Mutta sitten niitä kohteita on niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaa. Hah, voisiko verrata siihen että joskus kotona on liian sotkuista, jotta voisi päättää mistä alkaa siivouksen, vaikka olisi intoa järkkäillä.

-sommittelu ratkaisee kaiken-

Palataanpas otsikkoon. Juuri juteltiin siitä, miten erilaisia visuaalisia näkemyksiä on ihmisillä. Miten voisi määritellä mitenkään sen mikä on kaunista tai tyylikästä, ehkä ei voikkaan. Mutta yksi asia on joka vaikuttaa onnistuneeseen lopputulokseen, oli kyse sisustuksesta tai pukeutumisesta tai ihan mistä tahansa visuaalisesta asiasta. Se on sommittelu. Olen työni puolesta käynyt lukuisissa kodeissa, joissa on superihanat huonekalut ja tekstiilit, mutta kokonaisuus ei näytä yhtään kivalta. Toisaalta olen käynyt myös kodeissa, joissa ei ole (ainakaan omaan makuuni) kovin kiinnostavat (lue ihanat) elementit, mutta tunnelma ja kokonaisuus on kaunis. Sommittelua on helpointa opetella tutkimalla vaikkapa kauniisti stailattuja koteja ja asukokonaisuuksia tai valokuvia tms. Kopiointi on hyvä tapa opetella jotakin asiaa.

Tästä taisi tulla aika höpö postaus. Heräsin nimittäin superaikaisin kun toinen lähti töihin, enkä saanut enää unta. Nappasin läppärin sänkyyn ja aloin kirjoittaa jotakin näihin valmiiksi tallennettuihin kuviin.

No mutta, seuraavaksi ehkä kuvia juuri valmistuneesta vierashuoneesta (josta on esimakua instastoryssani). Huoneesta tuli aika ihana ja olen innoissani että taas yksi kohta kotona alkaa olla valmis. Seuraavaksi sitten työhuoneen kimppuun.

Huomenna kuitenkin suunnataan asuntomessuille – mielenkiintoinen päivä tulossa.

Mukavaa viikkoa!