Archive

lokakuu 2018

Browsing

Hei ihanaa lauantaita! Tässä olisi eilisen autenttiset asukuvat työpäivän lomasta. Tuleekohan tuosta Koodin edustasta uusi vakkariasukuvakohta, ihan kuin ennenvanhaan vanhan Koodin edustasta, sieltä kirjaston kulmilta. Tykkään kyllä paljon tuollaisesta katunäkymästä otetusta fiiliksestä.

(trenssi Marimekko*saatu / neule ja samettihousut HM / lenkkarit Calvin Klein / laukku Chanel)

Mitä asuun tulee, niin turha kierrellä, beige on ehdottomasti yksi lempivärejäni pukeutumisessa. Se on ollut sitä aina, oli muotia tai ei, sillä ainakin tietyissä vaatekappaleissa väri on ikiklassikko, kuten nyt vaikka trenssissä. Tuo Marimekon trenssi onkin yksi takkilemppareistani. Olen tosi iloinen että sen olen kaappiini saanut. Muutenkin erilaiset lämpimät viljan sävyt ovat itselleni mieluisia, koen että ne sopivat myös omaan väriskaalaani.

Käväisin muuten torstaina kampaajalla. Vihdoinkin juurikasvu on siistitty ja samoin hapsottavat latvat. Jossain vaiheessa oli hyvä idea kasvatella pitkää tukkaa, se olikin jo melkein lapaluihin saakka. Mutta taas vaan totesin, että itselleni (hiuslaadulle) on paras tuollainen olkapäitä hipova selkeä polkka. Eli olen kyllä tyytyväinen ja yritän muistaa käydä Jonnalla tiuhempaan. Pakko hehkuttaa vielä omaa kampaajaa, hän on niin taitava väreissä, raidoilla tehty vaalennus on minusta aivan täydellisen sävyinen.

 

Mutta hei, asusta löytyy jotain tosi ajankohtaista ja (itselleni) vähän villiäkin, nimittäin sammarit. Siitä onkin aikaa kun viimeksi vaatekaapista on löytynyt jotakin vakosamettista, se taisi olla muuten tummansininen vakosamettibleiseri… Nyt olen aivan ihastunut näihin housuihin. Yhdistelin nämä jopa kerran ilta-asuun, silloin valitsin yläosaksi väljän valkoisen paitiksen ja jalkaan korot. Hyvin toimi sellaisenakin kokonaisuutena. Mitä te olette mieltä vakosametin paluusta?

Mikä siinä muuten on, että iltaisin on ihan lamaantunut. Menen vaan möllöttämään sohvalle, enkä jaksa edes läppärin kantta nostaa. Piti nimittäin tehdä tämä postaus jo eilen illalla, mutta makoilin koirat kainalossa ja tuijottelin ympärilleni. Juteltiin tästä Maijan kanssa töissäkin, sama juttu kuulemma, iltamöllötysaika on saapunut. Nyt aamulla kyllä onneksi enenrgiaa riittää, olen jo tänään haahuillut ympäriinsä ja kohta lähden töihin. Lauantait on liikkeessä kivoja päiviä.

Mukavaa viikonloppua!

Avioliittoja

Yksi joskus. Nyt ollaan vieläkin kavereita ja joskus nähdään ja autetaan toisiamme jos on tarvis. Vaikka meidän yhdessäolosta on todella kauan.

Kihloissa

Joo, ennen sitä avioliittoa saman tyypin kanssa.

Lapsia

Ei ole yhtäkään.

Lemmikkejä nyt

Kyllä kaksi koiraa; Lettunen eli Lätsä ja Tyttönen eli Flora Maia.

Leikkauksia

Ei yhtään.

Tatuointeja

Ei ole. Joskus leikittelen ajatuksella, että ottaisin jonkun pienen hennon tatuoinnin ranteeseen tai nilkkaan.

Lävistyksiä

Ei ole niitäkään.

Muuttoja 

Kuusi kappaletta. Ei niin montaa kun olin mielessäni ajatellut, sillä tuntuu että olen muuttanut monesti.

Ampunut aseella

Vain ilmakiväärillä. Sekin ekana pelotti.

Ottanut lopputilin

Pari kertaa kun on tullut kivempi työtarjous.

Ollut saaressa

Juu, nytkin, sillä asumme saaressa jos tarkkoja ollaan. Ja olen tainnut muutenkin käydä jossain saaressa…

Autosi

Tosi vanha Opel.

Ollut lentokoneessa

Olen kyllä, tänä vuonnakin (liian) monta kertaa.

Onko joku itkenyt vuoksesi

On muutamakin tainnut.

Ollut rakastunut

Just nyt ainakin ehdottomasti.

Ollut amblanssissa

En ole koskaan ollut.

Luistellut

Kyllä lapsena paljon. Rakastin luistelua ja kävin ihan joka päivä koulun jälkeen talvella harjoittelemassa läheisellä luistelukentällä.

Surffannut

En ole enkä taida koskaan surffata.

Ollut risteilyllä

Monta kertaa, tekin olette lukeneet parista ihanasta risteilystämme.

Ajanut moottoripyörää

En ole. Enkä ollut moottoripyörän kyydissäkään, vain kevytmoottoripyörän kyydissä.

Ratsastanut hevosella

Juu, tai tarkemmin ponilla. Yläasteella mun kaveri harrasti ratsastusta ja munkin piti, vaikka vähän pelkäsin. Joten kävin hetken talleilla ja koitin vähän millaista se olisi, mutta pian totesin ettei ole oma juttuni.

Lähes kuollut

En koskaan ole ollut vakavasti sairas tai joutunut vaaratilanteisiin.

Ollut sairaalassa

En ole ollut.

Suosikkihedelmä

Ah, niitä on monta, mutta jos saisi valita vain yhden sanoisin banaani, koska se on hyvää kaikkina vuodenaikoina.

Aamu vai ilta

Jos totta puhutaan niin ei kumpikaan. Torkun iltaisin ja en meinaa jaksaa aamuisin nousta. Mutta on hetkiä jolloin olen illan virkku, jos on jotain kivaa tekemistä. Toisaalta kesäisin olen kyllä aamuisin virkeä, kun valoa on tarpeeksi.

Lempiväri

Tämäkin hankala. Ehkä valkoinen, tai beige tai harmaa. Neutraalit luonnonsävyt. Mutta oikeasti pidän aika monista väreistä ja lempparit vaihtelee.

Viimeisin puhelu

Poikaystävältä vissiin, jos ei lasketa työpuheluita.

Viimeisin viesti

Tänään on tullut viesteiltyä paljon niin kavereiden kuin poikaystävänkin kanssa..

Nähnyt jonkun kuolevan

En ole, mutta olen nähnyt muutaman kuolleena.

Kahvi vai tee

Kahvi. Mutta pidän myös teestäkin, sitä tulee juotua enemmänkin iltaisin.

Paras piirakka

Suolaisista feta-parsakaalipiiras (pitäisikin taas tehdä sitä) ja makeista mustikkapiirakka tai omenapiirakka, jossa on mantelimassaa.

Kissa vai koira

Koira. Meillä oli kotona kissoja ja siskolla on kissoja, mutta kuitenkin valitsen koira.

Paras vuodenaika

Kesä, kesä, kesä, kesä. No vähän myös kevät ja hitusen alkusyksy. Mutt silti kesä on paras. Ja tiedoksi, nyt just alkaa olla minusta vuoden inhottavin aika, pimeää ja märkää – eikö.

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Etenkin viime aikoina olen kaivannut päiviini hengähdystaukoa ja harmoniaa. Kun ajatukset käyvät jatkuvasti ylikierroksilla elämässä tapahtuvien muutosten ja uusien haasteiden myötä, on pakko välillä pysähtyä ja rauhoittua. Olen kyllä hyvä ottamaan omaa aikaa ja se on minulle tärkeää. Iittala pyysi minua kertomaan mikä tuo minulle harmoniaa elämään, no muutama yksinkertainen juttu sitä riittää tuomaan.

 

-selkeys ja seesteys kotona-

Ainakin siisti koti on ehdoton edellytys sille, että voin rauhoittua. Jos ympärillä on kaaos, en voi rentoutua, silloinkaan kun hetki olisi muuten otollinen. Joskus vietin tosi paljon aikaa itsekseni makkarin sängyllä. Tykkäsin lukea lehtiä ja katsella ikkunasta pihalle. Makuuhuone on ollut aina lempipaikkojani tässä kodissa. Rakastan puhtaita lakanoita ja pehmeitä tyynykasoja, joihin nojailla. Vieläkin koen suurta rauhallisuutta tässä huoneessa. Nukkumisen lisäksi täällä haaveilen ja rauhoitun. Yleensä seurana on pino lehtiä ja jotain pientä naposteltavaa.

Tiedättekö, että vaikka katsomme usein iltaisin sarjoja tai muuta, niin teemme sen olohuoneen puolella. Jotenkin on kivempi mennä sitten sänkyyn ihan vain nukkumaan, eikä ns. torkkua tietokoneen äärellä ja hivuttaa se varovasti lattialle. Mielummin torkahdus sohvalla, iltapesu ja sitten pujahdus peiton alle. Makuuhuone on kiva pitää elektroniikkavapaana (paitsi puhelin).

Kun mainitsin erittäin tärkeäksi harmonian luojaksi siistin ja järjestelmällisen kodin, niin päästäänkin kurkkaamaan meidän eteiseen. Iittalan Vakka-laatikot ovat löytäneet paikkansa eteisestä, ne toimivat laskutasona mutta myös säilyttiminä, kannen alle on nopea sujauttaa ajelehtivat lompakot, avaimet ja muut. Niiden lisäksi IittalaxIssey Miyake -kokoelman kassit ovat ihania järjestyksen pidossa, niin mukana kannettaville jutuille, kun vaikkapa säilömään talven huiveja, pipoja ja hanskoja. Laukkuja on kahta kokoa. Suurempi on mitä mahtavin vaikkapa viikonloppukassina tai päivinä, jolloin pitää kantaa mukana iso määrä tavaraa. Pienempi koko taasen on osoittautunut omassa arjessa juuri täydelliseksi työlaukuksi.

Sujautan usein tuohon kassiin pienemmän olkalaukun ja sen lisäksi vielä kannettavani, jota kuljetan nykyään päivittäin töissä. Kevyt ja luja laukku on todella miellyttävä käytössä. Nuo kolmiulotteiset pliseeraukset tekevät siitä hurjan tyylikkään. Arvaatte varmaankin, että uusi tumman beige sävy on kovasti mieleeni. Kokoemassa myös uusia sisustustekstiileitä herkässä viljan sävyssä, tabletteja ja tyynynpäällisiä – aivan ihania.

Ja se järjestys on oltava myös laukun sisällä. Siinä myönnän olevani huono ja joskus suutahdan itselleni kaivaessani kadonnutta huulirasvaa laukun pohjalta. Iittala X Issey Miyake -sarjassa on kaksi eri kokoista pussia, kuvassa suurempi koko. Nämä ovat itsessään ohuita ja kevyitä, joten eivät vie laukussa tilaa. Nyt olen järjestänyt vihdoin kantamani pikkutavarat pussukoiden avulla ojennukseen. Pienempi pussukka mahtuu hyvin pienikokoiseenkin olkalaukkuun.

-käytännöllisyys lisää harmoniaa-

Arvostan arjessa tosi paljon käytännöllisiä ulkovaatteita ja asusteita. Liikun paljon asioilla työn puitteissa, se tarkoittaa autosta nousemista ja tavaroiden kanniskelua. Silloin on tärkeää että voi napata mukaansa asiat ja heittää laukun huolettomasti takapenkille. Muutenkin pyrin järjestämään arkiasiani käytännöllisiksi, koski se sitten kotia tai toimiani.

Tykkään tässä laukussa sen hienostuneesta designista. Vaikka kyseessä on kangaskassi, on se silti ylellisen laukun veroinen. Ohut nahkahihna ja kaunis kangaspinta tekevät siitä tyylikkään.

-visuaaliset kohohokohdat-

Organisoidun ajattelutavan lisäksi harmoniaa luovat kauniit asetelmat ja näkymät kotona. Vaihtelen usein pienesineitä ja ilahdun valtavasti kun katselen ympärilleni ja näen kauniita yksityiskohtia. Kodin selkeys on avainasia sille, että tällaiset esillepanot pääsevät oikeuksiinsa ja että ne tuottavat harmoniaa sekavuuden sijaan. IittalaxIssey Miyake -sarjan maljakko on suosikeitani, sillä poimin usein luonnosta oksan tai ostan yksittäisiä kukkien oksia. Ilmavan ohut lasi tekee maljakosta henkäyksen hennon. Nyt lisäsin tämän sarjan kokoelmaani myös tuon superkauniin syvän vihreän lautasen, jota olen ennättänyt käyttää itse tarkoituksessaan, eli ruokien tarjoiluun, mutta myös alustana asetelmassa.

Tällaiseen kaamosaikaan sopii erityisen hyvin harmonian järjestäminen elämään. Jos jaksaa hetkeksi keskittyä ja miettiä miten voisi organisoida pikkuasioita paremmin, varmasti sillä on vaikutusta henkiseen jaksamiseen.

*kuvissa näkyvät Iittalan tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä

Pitkästä aikaa ajattelin esitellä teille muutaman ihanan jutun, jotka olen saanut blogin kautta. Nykyään olen tarkka siinäkin, mitä haluan ottaa vastaan. On ihan turha haalia itselleen kosmetiikkaa, vaatteita tai koruja, joita ei sitten tule oikeasti käytettyä. Mutta on silti mukava välillä saada jotakin, josta mielelläni myös teille vinkkailen. Itse ainakin pidän kovasti toisten blogeista saaduista vinkeistä ja inspiksistä. Niinpä haluan itsekin jakaa täällä tietoa oivallisista jutuista.

Mutta mennäänpä asiaan. Sain valita itselleni Lapponialta korvakorut heidän uudesta The Kuu Collection -sarjasta, jonka veistokselliset korut on suunnitellut Martin Bergström. Hän on ruotsalainen suunnittelija, jonka töitä olen itse asiassa aina ihaillut, tutumpia ovat juurikin sisustukseen liittyvät jutut. Valitsin kokoelmasta kaksi samanlaista korvakorua, muuten nämä korvikset on hinnoiteltu yksittäin, jotta jokainen voi luoda omat yhdistelmänsä korvakoruista.

Lapponian koruissa on aina ollut minusta sellaista alkukantaista vetovoimaa. Niiden orgaaniset ja vahvat muodot ovat kiehtovia. Tällaiset korut ovat myös tietyllä tavalla satsauksia, sillä ne ovat niin ajattomia.

Juuri nyt korvakorut ovat erityisen ajankohtaisia. Tuntuu että bongailen kaikkien korvista erilaisia rengaskorviksia. Itse pidän tosi paljon juuri tällaisista melko hillityistä versioista, jotka kuitenkin erottuvat selkeästi. Nämä korvakorut ovat tummasävyistä hopeaa.

On muuten ihan hyvä keksiä neulepaidoille pieniä nostattajia. Sillä nyt huomaan taas lipuneeni siihen villapaitamoodiin. Aamuisin kun lähden töihin, pohdin pikkuisen hetken asuvalintaa, mutta aina melkein päädyn neuleeseen ja farkkuihin. Tällä hetkellä minulla on kaksi lempparineuletta, joita vaihtelen, Arketin vihreä neulepaita ja tuo kuvassa vilahtava vaalean toffeen sävyinen pehmeys, jonka ostin HM:stä. Itse asiassa, tuosta paidasta olen saanut aina kehuja ja kyselyitä kun se on päällä ollut. Aivan superihana malliltaan, väriltään ja laatukin tosi jees.

Syyskuisen kesäloman jälkeen iho oli aika kuivassa kunnossa. Olinkin superiloinen kun Mádara musti minua tuotepaketilla. Sieltä paljastui tehokuureja ampullien muodossa. Tällaiset erityisboostit tekevät kyllä ehdottomasti hyvää iholle, etenkin vuodenaikojen vaihtuessa tai stressitilanteissa. Ensimmäisenä olen käyttänyt tuon lifting-kuurin. Se kesti 10-päivää ja iho tuntuu voivan ehdottomasti paremmin ja olevan ehkä hitusen verran silkoisemman tuntuinen. Mitä tulee liftingiin niin sitä on aika vaikea todeta, mutta ainakin minusta iho on freesimpi. Nyt pidän pienen tauon ja parin viikon kuluttua otan tuon toisen kuurin, jonka pitäisi energisoida ihoa. Sehän sopii juuri tuossa marraskuun ankeana aikana.

Sain myös uuden kiinteyttävän Re:Gene-naamion, jonka pitäisi myös kohottaa ja silottaa ihoa. Ja kyllähän tämän jälkeen iho tuntuu aivan ihanalta. Naamiot ovat siitä mahtavia, että ne antavat samalla pienen hemmotteluhetken itselle. Yleensä laitankin naamion, silloin kun on hyvä fiilis ja haluan hemmotella itseäni pienellä levähdyksellä. Suihkun jälkeen levittelen naamion ja menen rentoutumaan hetkeksi sohvannurkkaan.

Haluan vielä nostaa tähän jo keväällä Mádaralta saamani  mineraalipoihjaisen aurinkovoiteen. Tämä aurinkovoide nimittäin on nyt vakiovarusteeni läpi vuoden. Käytän tätä sävytettyä voidetta tosi usein arkimeikissä värivoiteen sijaan. Ihon sävy tulee tosi nätiksi, pikkuisen päivettyneeksi ja minusta tämä myös tekee ihon pinnasta kivan kosteutetun tuntuisen. Aion siis jatkaa tämän kanssa myös talveen.

Onko sinulla jotain kivoja vinkkejä liittyen pukeutumiseen tai kosmetiikkaan? Nyt on juuri se aika kun haluaa piristää itseään pimeän ajan iloksi.

 

Juuri tänään aamulla tajusin erityisen konkreettisesti syksyn ja pimeän kauden alkaneen. Miten se taas tulikin varkain. Viimeaikoina on ollut niin paljon kaikenlaista, hyvää ja surullista, kiirettä ja laiskottelua. Minusta tuntuu että syksy tuo eteen aina haikeita asioita, sillä sama oli viime vuonna. Mennyt reilu vuosi on ollut elämässäni mullistavin kaikilla tavoilla. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että kun tästä vielä vähän jaksaa niin sitten ympyrä sulkeutuu ja elämä tasaantuu.

Joka syksy päätän olla aktiivinen esimerkiksi valokuvaamisessa, onhan tämä vuoden kauneinta aikaa luonnon ja valon puolesta, myös kameran kautta välitettynä. Huomaan kuitenkin taas olevani vähän myöhässä, suurin osa värikkäistä lehdistä onkin jo maassa. Nämä kuvat nappasin pikaisesti eilen aamun työmatkalla. Sainpas edes vähän usvaa kameraani, vaikka upein hämy olikin jo ennättänyt laskeutua.

 

Mutta palataanpa taas arkiaatoksiin. Olen nyt ollut töissä ja on pakko sanoa, että vuoden poissaolon jälkeen on kyllä ihan mahtavaa päästä taas tekemään päivätöitäkin. Jos (ja minulta kysyttiinkin) keväällä olisi pitänyt vastata palaanko takaisin myymälään, olisin vastannut (ja vastasinkin) ei. Mutta pitkän kuuman kesän jälkeen ja kesälomatuurauksen ansiosta tajusin, että saan enemmän aikaan kun minulla on säännölliset työajat. Vieläkin panttaan hieman tarinaani tuosta muutosten vuodesta, siitä mitä tapahtui ja olin suunnitellut tapahtuvaksi. En juuri nyt pysty kirjoittaa kaikkea, mutta palaan siihen kun fiilis on oikea.

Mutta noin muuten olisi vissiin aika alkaa nauttia syksystä ja sen tuomasta tunnelmasta. Pimeästä ja levosta, sillä totuus on, että pimeään aikaan ei saa niin paljon aikaan kun valoisaan aikaan. Sen kun hyäksyy, ei ehkä tunne koko ajan huonoa omaatuntoa tekemättömistä askareista. Nyt on lupa käydä hitailla.

Syksyyn muuten kuuluu iltanapostelut, ainakin mulla. Olen koukuttunut juuri nyt makeisiin viinirypäleisiin, niitä syön melkein joka ilta. Onko teillä sellaista napostelutapaa ja mikä on juuri nyt suosikkinne?