Archive

kesäkuu 2018

Browsing
kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Prisma

Pääsin mukaan Prisman mahtavaan Minut itseni kanssa -kampanjaan. Minut haastettiin miettimään miten minun oma identiteettini ja itsevarmuuteni ovat rakentuneet. Joskus on hyvä oikeastikin pysähtyä tutkiskelemaan itseään. Sitä mitä on kokenut ja mitä sen seurauksena on oppinut. Minä olen elänyt aika tavallista elämää ja silti tuntuu että kohdalleni on sattunut aika paljon kaikenlaista, joista olen saanut poimittua asioita opiksi. Sillä vastoinkäymisistä (kohtuullisista toki) kannattaa ottaa irti positiivisia asioita.



Noin yleisesti olen kyllä päässyt aika helpolla elämässä, siitä olen erittäin kiitollinen. Minulla on maailman paras perhe ja siihen on niin hyvä tukeutua, että jotenkin suhtaudun kaikkiin vastoinkäymisiin tyyliin ”näistä selvitään kyllä”. Koska tärkeintä on hyvä itseluottamus ja sen olen saanut kotoa – meihin lapsiin on aina uskottu ja meitä on kannustettu olemaan sellaisia kun luonnostaan olemme. Itseluottamuksen voimaa ei kannata väheksyä, se vaikuttaa meissä ihan jokaiseen elämän osa-alueeseen. Esimerkiksi siihen miten kohtelee itseään ja toisia ihmisiä, miten toimii työelämässä ja miten suhtautuu vaikeuksiin joita jokaisen elämään varmasti sattuu.

 (asukokonaisuus Prismasta: vaaleansininen paitapusero Jackpot / farkut I jeans by Buffalo)

Minun suurimmat epävarmuuteni ovatkin liittyneet omaan kehoon. Koska olen aina ollut hoikka ja pienikokoinen, siitä on saanut kuulla koko elämänsä. Vieläkin kohtaan hämmästyneitä huomautuksia siitä miten ”pieni” olen. Nyt otan ne tosin positiivisena, toisin oli joskus nuorempana.

(asukokonaisuus Prismasta: t-paita House / farkut I jeans by Buffalo)

Muistan joskus haaveilleeni siitä, että lihoisin helposti ja saisin enemmän muotoja vartalooni. Nyt vanhempana olen äärimmäisen onnellinen siitä, että voin syödä mitä haluan ja en vaan muutu isommaksi. Tämä hoikka vartalo on kohdellut minua muutenkin hyvin – en ole oikeastaan koskaan sairastanut mitään, muutaman kuumeflunssan, siinä kaikki. Jos jotain voisin tehdä kehoa kiittääkseeni, niin olisi se liikunnan lisääminen. Muistatteko, että tuossa alkuvuodesta lupasinkin pitää itsestäni parempaa huolta ja aloitin kotiliikunnan. Hyvinvointi-innostus on ehkä hitusen lopahtanut näin kesällä – mutta toisaalta, nyt on tullut touhuttua puutarhassa, joka sekin on erittäin hyvää hyötyliikuntaa. Myös kävelylenkkejä olen lisännyt ohjelmaani. Mutta kyllä on taas skarpattava lihaskunnon huolehtimiseen.

#minutitsenikanssa #muotikuuluukaikille

Pukeutumisen suhteen olen löytänyt itseni jo kauan sitten. Näissä kuvissa on sellaisia perusasuja, joihin voin aina
luottaa. Kaikki asut olen valinnut Prisman valikoimista. Rakastan luonnonmateriaaleja ja yksinkertaisia elementtejä. Esimerkiksi kuvan hento roosa merinovillaneule on juuri sellainen perusvaatekappale, jonka paikkaa vaatekaapissa ei voi koskaan kyseenalaistaa, tai tuollaisten kapeiden mustien perusfarkkujen.

Prisma haluaa kampanjallaan demokratisoida muodin ja riisua siitä elitistisyyden. Muoti ei kuulu vain catwalkeille vaan
kaikille. 

(asukokonaisuus Prismasta: merinovillaneule London Fog / t-paita House / farkut I jeans by Buffalo)

Omanlaiset ja vaivattomilta tuntuvat vaatteet vaikuttavat todella paljon olemiseen ja siihen miltä tuntuu. Myös oman vartalon parhaat puolet voi tuoda esille vaatteilla. Minä pidän itsessäni eniten ryhdikkäästä hartialinjastani ja dekolteesta. Siksi v-aukkoiset ja avonaiset paidat tuntuvat kivoilta. Mutta on pakko sanoa, että olen ihan viime aikoina alkanut arvostaa myös pyöreää lantiotani, ehkä tässä pikkuisessa pakkauksessa kuitenkin on jotain muotoja.

kuvat: Tapio Hartman

Minusta on aivan mahtaavaa, että olen vihdoin alkanut iloita itsestäni sellaisena kun olen. Aina voi tehdä itsensä hyväksi jotain enemmän, oli se sitten fyysistä tai henkistä, olisi aika tylsää jollei kehittyisi itsensä kanssa. Mutta jotta jaksaa kehittyä, on ensin hyväksyttävä itsensä, mietittävä positiiviset asiat ja olla keskittymättä vain negatiivisiin seikkoihin, sillä uskokaa pois, niitä on jokaisella.

Muistetaanhan arvostaa itseämme!

Tänään on kyllä saanut tuntea arkeen paluun – olen istunut koko – siis ihan koko päivän koneella tekemässä töitä. Onneksi oli monen päivän rentoa oleilua, niin jaksaa tämän pienen työrupeaman. No, en voi kyllä valittaa, onneksi on näitä töitä, pian näette mitä olen puuhannut.

Mutta palataan kuvien muodossa vielä hetkeksi juhannusvapaaseen. Joku taltioi kameralle meidän juhannuksen oleellisia tunnelmia. Kuulkaas, lähinnä ruokaan liittyviä. Meillä oli ystävät viettämässä juhannusta ja emme kyllä tehneet muuta kun söimme ja oleilimme vapaamuotoisesti.

Oltiin jaettu ruokavuorot ja niinpä sain ottaa aika rennosti. Keskityin lähinnä pöydän kattamiseen. Odotin erityisen paljon juhannuksen kukkia. Siis sitä kun saa mennä keräilemään niitä luonnosta. Noh, juhannusaattona suuntasimme Maijan kanssa kukkienhakuun, mutta täälläpäin on aikainen lämpö jo verottanut runsaimmat kukkaset, joten maljakkoon päätyi enimmäkseen hulppeita heiniä. Mutta ne olivat aika upeita suurella puisella sohvapöydällä – siitä täytyykin tehdä oma juttunsa kunhan ennätän kuvailla. Vielä kukkienkeruureissusta; meillä oli kyllä tosi hauskaa, alkoi sataa ja me vaelsimme märkinä etsimässä kukkia, onneksi oli juomat mukana. Hauskaa oli myös kippistellä vastaantuleville, joilla oli samanlaiset eväät.

Tämän juhannuksen mansikkakermakakussa oli kinuskikuorrutus. Oi miten törkeän hyvää. Muutenkin kaikki yksinkertaiset ruoat maistuivat niin parhaalle, ei haitannut edes sisälle katettu juhannuspöytä. Kynttilät toivat tunnelmaa.

Toisena päivänä oli pöydässä jambalayaa, vesimeloni/feta-salaattia ja jälkkäriksi lemon possettia. Oli kyllä superihanaa saada viettää aikaa tällä tavalla kaisessa rauhassa ystävien kera. Tälle kesälle toivonkin lisää kesävieraita!

Sen tietää siitä että alkaa sataa vettä – nimittäin juhannuksen saapumisen. Tuuleekin ja on harmaata. Mutta ei se haittaa, siihen ollaan jo totuttu, eikö vaan. Parasta juhannuksessa on mansikkakermakakku ja juhannussauna. No ehkä niiden edelle menee yhdessä vietetty aika. Tänä juhannuksena meille tulee juhannusvieraita ja tarkoitus on syödä ja syödä ja syödä. Koska ei voi ottaa aurinkoakaan.

Sauna toki lämmitetään ja käydään noukkimassa pihan vesakoista jonkunlaiset saunavihdat. Kuvassa on minun viime vuonna tekemäni.

Oltiin ajateltu kattaa terassille oikein nätisti, mutta suunnitelma taitaa tällä kertaa olla – että kattaus siirtyy ruokatilan pöydälle. Sisko tuossa piipahti perheineen kylässä ja hän lohdutti – nyt voi tunnelmoida kynttilänvalossa sadetta.

No mutta ihan oikeasti, ei haittaa ilmat. Tärkeintä on kaikki muu. Olen niin iloinen että juhannusta saa viettää ihanien tyyppien seurassa!

Mahtavaa juhannusta kaikille!

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Fiskars
Voi että miten iloinen olen pihalla kasvavista päivänkakkaroista. Niitä on pakko hehkuttaa ihan ensimmäiseksi. Olen nimittäin suuri luonnokukkien ja luonnollisen pihatyylin ystävä. Oma piha onkin verrattain rento ja hitusen villiintynyt. Vaikka olenkin puutarhanhoidossa omasta mielestäni aika säntillinen, keskityn niihin varta vasten rakennettuihin alueisiin ja annan sitten osan tontista kasvaa rauhassa luonnollista kasvuaan. Päivänkakkarat ilostuttavat savisessa rinteessä, jonne niiden siemeniä on heitelty vuosia sitten ja olen joka vuosi yhtä iloinen kun huomaan kukkien pukkaavan esiin. 
Mitä tulee puutarhaan, tänä kesänä on kyllä saanut nauttia kesästä ja sitä myötä pihasta. Se tarkoittaa aurinkoa ja lämpöä, mutta myös järkyttäväksi palanutta nurmikkoa. Koko tämän pihan kruunu on aina ollut ihana vihreä ja tuuhea nurmikko talon edustalla. Noh, tänä kesänä sellaista ei oikein ole, hyvästä hoidosta huolimatta. Mutta – jos pitäisi valita lämmintä, aurinkoa ja puolikuollut nurmikko versus koleaa, pilvistä ja hehkeä nurmikenttä, niin valitsisin ensimmäisen.
Mutta hei, me kaikki puutarhasta intoilevat varmasti nautimme pihapuuhailuista ja hyvistä työvälineistä. Yhteistyössä Fiskarsin kanssa käyn läpi uusia pihanhoitovälineitäni, joista olen erittäin innoissani – toivottavasti näistä on teillekin vinkkiä!  Tästä jutusta tuli aika pitkä, joten ottakaahan rento asento..
 
Kastelu on puutarhan tärkeimpiä ellei tärkein asia. Sain Fiskars-yhteistyön myötä valita uusia puutarhavälineitä itselleni ja ensimmäinen valintani oli uusi Fiskars kastelukela. Ollaan nyt testailtu tuota uutta letkujärjestelmää ja täytyy sanoa, että joka iltainen kasteluprosessi on muuttunut täysin. Aikaisemmalla pitkällä ja raskaalla perusletkulla homma oli suhteellisen ärsyttävää, vaikka illat puutarhassa ovatkin viehättäviä noin muuten. Mutta hankala letku ja vuotava pää eivät tehneet kastelusta yhtään nautinnollista. 
 
Meillä on Fiskarsin kastelukela 30 m pitkällä letkulla, joka riittää jo suureen piha-alueeseen. Fiskars Waterwheel on muuten saanut Red Dot -muotoilupalkinnon, enkä ihmettele, palkinto myönnetään erinomaisesta tuotemuotoilusta. Kelan sisällä on varusteina kastelusuutin, kastelusuuttimen tuki ja piikki jolla kärryn saa tukevasti maahan tarvittaessa. Maapiikki on kätevä, sillä kelan saa tukevasti lappeelleen ja letkun käyttäminen on vaivatonta kun kela pyörii 360 astetta.
 
Fiskars kastelukelaa on mahdollista täydentää erilaisilla jatkoletkuilla, meidän pihalle on tehty kaksijakoinen systeemi, y-liittimellä ja kahdella erillisellä letkulla. Näin saadaan hoidettua suuremman pläntin kasteluhomma kätevästi. Letkua ja päitä voi hankkia erikseen, jolloin saa itse koottua tarpeellisen systeemin omalle pihalleen. Suuttimissa on portaaton paineen säätö, joten veden annostelu on helppoa.
Luin hieman nurmikon oikeaoppisesta kastelusta ja ihanteellista olisi, jos nurmea kastelisi kerralla oikein reilusti ja sitten antaisi sen kastelun jälkeen kuivua kunnolla. Eli mielummin ei joka päivä, vaan kun kastelee, niin antaa vettä todella paljon, jotta nurmikko kastuu yli 30 cm:n syvyyteen saakka. Normikesänä tuommoinen kastelumäärä riittäisi noin viikoksi. Mutta tänä kesänä tällainen ei ihan päde. Me olemme kastelleet nurmea muutamien päivien välein ja antaneet vettä melko paljon kerrallaan. 
Tällaisessa runsaassa kastelussa Fiskarsin kastelujärjestelmä on ollut ihan mieletön apu. Siellä se ruohikko kastuu kuin itsekseen kunhan välillä käy vaihtamassa letkujen paikkoja. Silti myönnetään, että nurmikko on puoliksi palanut – kuumimpiin aurinkoporotuskohtiin ei ole meidänkään kastelu riittänyt. Mutta kun jaksaa elvytellä niin jos on vähänkään pilvistä, huomaa ruohon elpymisen aika nopeasti.
Letkuun on myös kätevä suihkupistoolipää. Sillä hoidan kukkapenkkien ja ruukkukasvien kastelut päivittäin. Muuten, pioneita ei normaalisti tarvitse kastella tietääkseeni, mutta nyt olen suihkinut niillekin vähän vettä kun on ollut näin kuivaa. Ovat ainakin voineet hyvin ja kukkivat todella kauniisti. 
 
Kun nyt kerran puutarhajutuista puhutaan, niin voi miten mahtavia apuvälineitä Fiskarsilla onkaan. Omalle pihalle olen hankkinut Fiskarsin työvälineet samaan aikaan kun tämän talonkin, eli seitsemän kesää sitten. Kaikki tuolloin hankitut välineet ovat edelleen käytössä. Nyt sain kuitenkin täydennystä vanhoille työvälineilleni. 
Ihastuin tuohon Fiskarsin QuikFit -vaihtopäätyökalujärjestelmään. Apuvälineitä on paljon ja irroitettava varsi helpottaa todella paljon tarvikkeiden säilytystä. Varsia on useita kokoja, me valitsimme teleskooppivarren ja lyhyen varren. 
Noita välineitä sitten – tuossa on pehmeämpi harja terassia varten ja kovempi harja asfalttia ja kivetyksiä varten. Sitten on harava, rikkaruohorauta, kiveysten puhdistusharja ja nurmikon ilmaamiseen möyhennystyökalu.

Parasta näissä irtopäissä ja varsissa on tarpeeksi tukeva kiinnitys. Olisi aika ikävä työskennellä jos varren lukitus ei toimisi kunnolla. Voin kertoa, että nämä työkalut kestävät rivakampiakin otteita, sillä varren lukitus työkaluun on todella nerokkaan pitävä. Ja huom. käytän kyllä työkäsineitä, mutta käsistä kyllä huomaa, että puutarhassa on puuhasteltu – eilen keräsin kottikärryllisen rikkaruohoja pihalta.

Pakko esitellä teille tuo kiveysten puhdistusharja. Olen aikaisemmin tuskaillut laattojen välissä kasvavien rikkaruohojen ja sammalen kanssa – nyppinyt niitä käsin ja puukolla. Mutta nytpä tuo homma sujuu seisaaltaan ja paljon tehokkaammin tämän työkalun avulla. Koukkupäällä voi raapia ensin sitkeästi kasvavia rikkaruohoja ja sen jälkeen harjata laattojen välit puhtaiksi harjalla. aivan loistava väline!


Lapiotkin on nyt uusittu. Tutkimme tarkkaan Fiskarsin lapiovalikoimaa, sillä vaihtoehtoja oli paljon. Lopulta valitsimme teräväkärkisen puutarhan pistolapion, joka on erityisen hyvä kaivamiseen. Toiseksi lapioksi sitten kuuppalapio, jolla sujuu hyvin mullan ja hiekan lapioiminen.

Pistolapio pääsikin heti käyttöön. Kuten näkyy, olen enemmänkin intuitiolla kuin tiedolla toimiva puutarhuri, niinpä olin joskus istuttanut kuunliljoja erittäin paahteiseen paikkaan, jossa ne eivät ole kasvaneet yhtään. Otettiinkin lapio kauniiseen käteen ja siirrettiin kasviparat pois paahteesta niille sopivampaan paikaan. Toivottavasti innostuvat sitten vähän kasvamaankin. Niin, on myös vähän siistimistä noissa juuripaakuissa – ruoho kasvaa kyllä hyvin siellä missä ei tarvitsisi..

Muistan kun sain oman pihan. Ensimmäisiä työkaluostoksiani oli Fiskarsin puutarhasakset. Niillä innostuneena leikkasin kaikkea eteen tulevaa oman pihan huumassa. Noh, ehkä se suurin into on tasaantunut vuosien varrella, mutta kyllä puutarhasakset ovat edelleen ahkerassa käytössä. En tulisi toimeen pelkällä ruohonleikkurilla ja trimmerillä, minun on saatava huolitella paikkoja ”manuaalisesti”. Se on itselleni myös erittäin rentouttavaa ja terapeuttista.

Nämä Servo-System -sakset ovat niin mieluisat minulle. Saksissa on 360-astetta kääntyvä terä, joten sillä voi leikata eri asennoissa eri asioita. Näitä käytän niin ruohon lyhentämiseen, rikkaruohojen saksimiseen kuin pienten oksien katkaisemiseenkin. Kuvassa esimerkiksi yli-innostunut oliivipuu, jonka pitkiä versoja katkon hiukan, jotta kaunis muoto säilyy.

Jaksaisin vielä jatkaa tätä puutarhajuttua, mutta palataan aiheeseen toisen kerran, eiköhän tässä tullut jo aika paljon yhteen postaukseen. Tai no, vielä yksi hauska puutarhavinkki
Meillä on paljon harakoita tässä ympäristössä ja eipä ole harva se päivä kun niiden jätöksiä on saanut siivota terassilta. Niinpä innostuttiin eräänä iltana askartelemaan perinteinen variksenpelätti ihan testiksi, josko siitä olisi apua harakoiden terassihengailuun. No, toisaalta, tuo ei taida olla ihan perinteinen variksenpelätti, vaan astetta coolimpi. Siihen tarvittiin yhdet vanhat farkut ja muutama muu tarvike. Pelätin on nyt ollut terassin vieressä muutamia viikkoja ja kuulkaa, en ole joutunut siivoamaan sen jälkeen yksiäkään linnunkakkoja sieltä!
Mahtavia puutarhahetkiä!
*kuvissa näkyvät Fiskars-tuotteet saatu testiin

”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Minulla on monia asioita joista olen tykännyt aina ja joihin en vaan väsy koskaan. Tässä Iittala-postauksessa listaan joitakin arkeeni liittyviä tärkeitä ja rakkaita juttuja. Koska viihdyn keittiössä ja rakastan kokkailla ja kattaa, kuuluu lempiasioihini rakkaat astiani. Vaikka tykkään täydentää astiavalikoimaa välillä uusilla osilla, on minulla muutamia suosikeita, jotka ovat kulkeneet mukanani ensimmäisestä omasta kodista saakka. 
 

-Kartio-lasit-

Yksi itselleni tärkeimmistä astioista on hyvät juomalasit. Minulla laseja on arkikäytössä kahta erilaista kokoa. Pienemmistä juomalaseista juodaan vettä ruoan kanssa, tuoremehua aamiaispöydässä ja välillä vaikka tilkka viiniäkin. Suuremmista juomalaseista puolestaan juodaan päivittäisiä tärkeitä vesiannoksia ja suuret lasit löytyvät usein työpöydältä, sohvapöydältä ja terassilta.

Laseissa minulla on useita mieluisia malleja, mutta nyt 60-vuotta täyttävä Kartio-sarja on ollut aina oma peruslasistoni. Kaapistani on aina löytynyt Kartioita. Välillä niitä on tullut uusittua ja vaihdettua, sillä elämäntilanteiden muuttuessa, on kaapit välillä tyhjentyneet Kartioista, mutta olen aina täydentänyt omia varastojani uusilla Kartioilla – en oikeastaan osaisi olla ilman niitä

Siivosin äskettäin lasivarastojani ja samalla täydensin kaappiani taas uusilla Kartioilla. Valitsin tällä kertaa suuria Kartioita kirkkaana ja hiekan värisenä. Pienempiä Kartioita halusin sammalenvihreänä ja hiekan värisenä. Käytän pääosin kattauksissa valkoisia astioita pohjana ja siksi on mukava elävöittää astiastoja värillisillä laseilla.
Kaj Franck pyrki keskittymään töissään olennaiseen – voi miten hienosti se minusta kiteyttää kauniin muotoilun. Kartio-lasisarja on ”helposti yhdisteltävä, pinoutuva ja se sopii jokapäiväiseen käyttöön” Pinoutuvat lasit ovatkin käytön kannalta mahtavia, kunhan muistaa ettei pinoa laseja kuumina eikä kosteina.
Kirkkaat Kartiot ovat puolestaan ihanan raikkaan näköisiä, etenkin vesilaseina pidän niiden eleettömyydestä. Tässä samassa on pakko hehkuttaa myös tuota Kartio-karahvia. Se on niin uskomattoman puhdaslinjainen ja täydellinen mittasuhteiltaan, että siihen ei varmasti väsy koskaan. Kartio-kaadin tehdään muuten suupuhaltamalla. Pakko vinkata, että tuo kaadin on yksi parhaista lahjaideoista!
Tiesittekö että esimerkiksi kaikki Kartio- ja Kastehelmi-sarjojen tuotteet valmistetaan täällä Suomessa Iittalan omalla lasitehtaalla.

-meidän perheen piirakkaohje- 

Ehkä hassu valinta asioihin joista en koskaan luovu, mutta meidän suvussa on kulkenut iät ja ajat erittäin herkullisen, helpon ja muunneltavan piirakan resepti. Tällä herkuteltiin jo lapsuudenkodissani ja edelleenkin leivon useimmin piirakan juuri tämän ohjeen mukaisesti. Olen postannut ennenkin ohjeen blogissani, mutta tässäpä se on taas kerran.

Helppo kermaviilipiiras

pohja:
150 g rasvaa (minä käytän voita)
0,5 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

kermaviilitäyte:
1 muna
1 kermaviili (tai rahka tms.)
0,5 dl sokeria
1 tl vaniliinisokeria
Uuni 200-astetta ja paistoaika n. 30 min.

Valitsin itse tällä kertaa täydennykseksi raparperia, mutta tuohon sopii mikä tahansa marja tai hillo. Yleensä kermaviilitäyte tulee piirakkaan päällimmäiseksi, mutta kokeilin tällä kertaa laittaa raparperit päällimmäiseksi, hyvää tuli näinkin ja piiraasta tuli hitusen graafisemman näköinen.
 

Leivoin piirakan Teema-sarjan vatiin. Se on yksi käytetyimmistä esineistäni keittiössä. Useimmin asettelen siihen salaatin, pidän laakeasta kulhosta salaatin tarjoilussa. Mutta paistan siinä usein myös jotakin uunissa. Piirasvuokana Teema-vati on oikein passeli ja kiva vaihtoehto perinteisille pyöreille piirasvuoille.
Kutsuvan kattauksen luomiseen ei paljon tarvita, kun astiat ja muut arjen käyttöesineet ovat kauniita. Kipaisin pihalta Kartio-laseihin hiukan kukkia, eikä viehättävä lauantain piirakkahetki muuta kaivannut.

Kuvissa esiintyviä Iittalan tuotteita:

-pellavatekstiilit-

Jos pitäisi valita lempitekstiili sisustukseen liittyen, en empisi hetkeäkään. Vaikka villat ovat ihania kaikissa muodoissaan, viehätyn silti rennosta ja rypistyvästä pellavasta. Iittalan Taika-keittiöpyyhe on ihan ehdoton suosikkini. Siinä on kyllä erityistä taikaa niin kuvioinnin kuin kauniisti eloisan materiaalinkin ansiosta. Lisäksi tämä keittöpyyhe on käytössä sellainen kuin pitääkin, eli kuivaa hyvin. Tosin tunnustan, etten aina raaski käyttää tuota ihanuutta perinteisessä tarkoituksessaan, vaan se on minulla myös erityiskäytössä somistamassa kattauksia.

-Teema-astiasto-

Kartio-lasien lisäksi minun kaapistani on aina löytynyt Teema-astiasto. Pääosin kokoelmani muodostuu valkoisista Teemoista, mutta joukossa on tällä hetkellä myös tummansinisiä ja harmaita osia.

Teema-astiastossa kitetytyy oma design-filosofiani. Rakastan esineitä jotka ovat vaivattomia silmälle, käytännöllisiä ja kestäviä. Tuotteita joita haluaa pitää mukanaan pitkään.

Lukaisin muuten myös Iittalan design-filosofiaa: ”esineiden tulee olla erottuvia, yhdisteltäviä ja monikäyttöisiä”. Tuo filosofia on kulkenut IIttalan mukana jo alusta saakka eli vuodesta 1881, jolloin Iittala alkoi valmistaa tuotteitaan ”rikastuttamaan ihmisten arkea”. 

-pionit (kukat)-

Koska juuri nyt omassa pionipenkissäni on tuollaisia ihanuuksia, oli ehdottomasti otettava mukaan pionit. Tai tietysti kaikki kukat, mutta fiilistelen juuri nyt tuota Sarah Bernhardtia. Hädin tuskin raaskin leikata kaunokaisen maljakkoon, mutta se oli niin painava, että pitkä varsi jaksoi tuskin kannatella upeaa kukkaa. Niinpä napsaisin sen ilostuttamaan kotia. Kastehelmi-maljakko on aivan täydellinen tällaiselle yhdelle näyttävälle oksalle. Voisin muuten lisätä Kastehelmi-sarjankin kestosuosikkeihini ja niihin sarjoihin, joita kaapistani löytyy aina jossain muodossa.

Pohdin tätä kirjoittaessani, että on todella kiva omistaa joitakin pysyviä asioita, joita jaksaa katsoa vuodesta toiseen ja joihin ei kyllästy. Se on oman tyylin perusta ja kulmakivi. Se että tietää mistä pitää, rauhoittaa mieltä ja toisaalta luo pohjan mihin kokeilla uusia ja erilaisia juttuja.

Mitkä ovat teidän ”näistä en luovu”-juttuja.

* Iittala-tuotteita on saatu osana vuosiyhteistyötä