Archive

helmikuu 2018

Browsing

Taisin sanoa juuri muutamia päiviä sitten, että helmikuu ei ole oikeastaan niin paha talvikuukausi kun olen mielessäni aina ajatellut. On jo ihanan valoisaa ja talvi on muuttunut lempeän kauniiksi ja heleäksi. Sitten iski yhtäkkiä tämä jäätävä kylmyys. Muistin jälleen, miksi helmikuu sittenkin on yksi vaikeista kuukausistani. Tämä jäätävän kirkas valokaan ei pelasta sitä kuivaa ja kylmää fiilistä, jonka pakkanen taikoo. Kylmä tuntuu sisälläkin ihan kehossa saakka; iho on kuiva, hiukset sähköiset, hengitystiet karheat, huoneilmassa leijuu sähköistä pölyä – eikä ulos tee mieli mennä, vaikka ikkunasta katsottuna ilma näyttää houkuttelevan kirpeältä.

Oltiin viime viikonloppuna Kokkolassa siskon ja vanhempien luona. Käytiin myös ihailemassa siskon perheen uutta mökkitonttia. Silloin ei vielä ollut liikaa pakkasta. Aurinko kimmelsi meren jäätä pitkin ja nautittiin maisemista. Piipahdettiin myös lähellä sijaitsevalla Ohtakarin rannalla ja voi miten upea paikka se olikaan. Satuimme paikalle juuri auringonlaskun aikaan, sieltä tuo kuvakin. Tunnelma oli ihan taianomainen.

Tällaisena kylmänä aikana tekee mieli koko ajan jotakin syötävää. Ollaan nautittu oikeastaan vähän liikaakin tuhteja pastaruokia. Kuvassa taannoin kokkaamani lihapullapasta. Muistutanpa teitäkin tuosta ihanasta klassikkoruoasta, sillä se sopii täydellisesti tähän vuodenaikaan. Laitan tähän summittaisen ohjeen, sillä tässähän on tarpeen näppituntuma ennemminkin kuin tarkat määreet.

Lihapullat tomaattikastikkeessa (iso annos)

-lihapullat-
 
800 g jauhelihaa
2 munaa
0,5 dl korppujauhoja
2 tl mustapippuria
2 tl suolaa
2 rkl Worchestershire-kastiketta
1 tl paprikajauhetta
2 tl kuivattua oreganoa
 
Pyörittelin lihapullat uunipellille ja paistoin ne 200 asteisessa uunissa ruskeiksi, eli noin 30-40 minuuttia.
 
-tomaattikastike-
 
2 tlk Mutti säilyketomaatteja
pikkuisen vettä
oliiviöljyä
ripaus kuivattua chiliä (tuorekin käy) 
kasvisliemi/lihaliemikuutio
1-2 sipulia
1 dl raastettua porkkanaa
2 valkosipulin kynttä
1-2 tl mustapippuria
ripaus suolaa
ripaus sokeria
tuoretta basilikaa (lisätään vasta kun kastike valmis)
1 pussi mozzarellaraastetta uunikuorrutukseen
 
Keittelin kastiketta niin kauan kun lihapullat paistuivat uunissa. Tomaattikastike on hyvää jos sen antaa hautua. Kun lihapullat ovat valmiit, kaada ne uunivuokaan ja tomaattikastike päälle. Ripottele sitten juustoraaste kastikkeen pinnalle ja laita vielä uuniin, kunnes juustoraaste on sulanut ja saanut hieman väriä.
 
Tarjoile keitetyn spagetin kanssa. Raasta vielä pinnalle parmesania ja koristele persiljalla.


Koittakaahan selviytyä pakkasista!

 

 

Taisin sanoa juuri muutamia päiviä sitten, että helmikuu ei ole oikeastaan niin paha talvikuukausi kun olen mielessäni aina ajatellut. On jo ihanan valoisaa ja talvi on muuttunut lempeän kauniiksi ja heleäksi. Sitten iski yhtäkkiä tämä jäätävä kylmyys. Muistin jälleen, miksi helmikuu sittenkin on yksi vaikeista kuukausistani. Tämä jäätävän kirkas valokaan ei pelasta sitä kuivaa ja kylmää fiilistä, jonka pakkanen taikoo. Kylmä tuntuu sisälläkin ihan kehossa saakka; iho on kuiva, hiukset sähköiset, hengitystiet karheat, huoneilmassa leijuu sähköistä pölyä – eikä ulos tee mieli mennä, vaikka ikkunasta katsottuna ilma näyttää houkuttelevan kirpeältä.

Oltiin viime viikonloppuna Kokkolassa siskon ja vanhempien luona. Käytiin myös ihailemassa siskon perheen uutta mökkitonttia. Silloin ei vielä ollut liikaa pakkasta. Aurinko kimmelsi meren jäätä pitkin ja nautittiin maisemista. Piipahdettiin myös lähellä sijaitsevalla Ohtakarin rannalla ja voi miten upea paikka se olikaan. Satuimme paikalle juuri auringonlaskun aikaan, sieltä tuo kuvakin. Tunnelma oli ihan taianomainen.

Tällaisena kylmänä aikana tekee mieli koko ajan jotakin syötävää. Ollaan nautittu oikeastaan vähän liikaakin tuhteja pastaruokia. Kuvassa taannoin kokkaamani lihapullapasta. Muistutanpa teitäkin tuosta ihanasta klassikkoruoasta, sillä se sopii täydellisesti tähän vuodenaikaan. Laitan tähän summittaisen ohjeen, sillä tässähän on tarpeen näppituntuma ennemminkin kuin tarkat määreet.

Lihapullat tomaattikastikkeessa (iso annos)

-lihapullat-

800 g jauhelihaa
2 munaa
0,5 dl korppujauhoja
2 tl mustapippuria
2 tl suolaa
2 rkl Worchestershire-kastiketta
1 tl paprikajauhetta
2 tl kuivattua oreganoa

Pyörittelin lihapullat uunipellille ja paistoin ne 200 asteisessa uunissa ruskeiksi, eli noin 30-40 minuuttia.

-tomaattikastike-

2 tlk Mutti säilyketomaatteja
pikkuisen vettä
oliiviöljyä
ripaus kuivattua chiliä (tuorekin käy) 
kasvisliemi/lihaliemikuutio
1-2 sipulia
1 dl raastettua porkkanaa
2 valkosipulin kynttä
1-2 tl mustapippuria
ripaus suolaa
ripaus sokeria
tuoretta basilikaa (lisätään vasta kun kastike valmis)
1 pussi mozzarellaraastetta uunikuorrutukseen

Keittelin kastiketta niin kauan kun lihapullat paistuivat uunissa. Tomaattikastike on hyvää jos sen antaa hautua. Kun lihapullat ovat valmiit, kaada ne uunivuokaan ja tomaattikastike päälle. Ripottele sitten juustoraaste kastikkeen pinnalle ja laita vielä uuniin, kunnes juustoraaste on sulanut ja saanut hieman väriä.

Tarjoile keitetyn spagetin kanssa. Raasta vielä pinnalle parmesania ja koristele persiljalla.

Koittakaahan selviytyä pakkasista!

 ”kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Arla
Hui minkälainen vuoden alku itselläni on ollut. Viime vuonna alkanut elämänmuutos on konkretisoitunut viikko viikolta uudenlaiseen elämään totutteluun – ”uusi elämä” on alkanut. Koska viime vuosi oli aika rankka, päätin uuden vuoden tienoilla pysähtyä oikeasti miettimään mitä tälle vuodelle toivon. Olen mukana Arlan kampanjassa, jossa tehtävänä oli laatia itselle 12 viikon suunnitelma omista tavoitteista tälle vuodelle.
Uusi vuosi on aina pienellä tapaa uuden alku, siksi ehkä silloin tulee tehtyä ajatuksiin ja toivottavasti omiin toimiinkin jonkinlainen ryhtiliike. Minulla on selvä päämäärä – ennen kaikkea pitää itsestäni parempaa huolta.

Itsestään huolta pitämiseen liittyy monta erilaista osa-aluetta. Fyysisellä puolella sitä on tietysti kehon lempeä kohtelu syömällä hyvin ja liikkumalla. Psyykkisellä puolella on tärkeää pyrkiä tasapainoon ja onnellisuuteen. Siihen auttaa ainakin mutkaton suhtautuminen asioihin ja läheiset ihmissuhteet.

On ollut aika kiva kiinnittää eritystä huomiota erilaisiin hyvinvoinnin osa-alueisiin. En myönnä onnistuneeni täydellisesti kuluneiden viikkojen aikana. Mutta olen ehdottomasti skarpannut jokaisella sektorilla ja pakko myöntää, että voin koko ajan paremmin ja paremmin. 

-onnellisuus syntyy tasapainosta-
Pääset lukemaan laatimani 12 viikon tsemppausohjelman Arlan sivuilta.Oikeastaan kaikki luettelemani ajatukset pätevät jokaisen ihmisen elämään. Hyvinvointi lähtee kuitenkin ihan normaaleista ja hyvistä perusasioista. Onnellisuus syntyy tasapainosta ja sitä kohti on helpoin matkata positiivisella ja kärsivällisellä asenteella. Itse voi vaikuttaa moneen asiaan ja niihin mihin ei voi vaikuttaa, voi kuitenkin suhtautua maltillisesti.

Terveellinen syöminen merkitsee itselleni monipuolisuutta ja säännöllisyyttä. Ajattelen että keskityn hyviin ja ravitseviin syömisiin ja pidän kaikki turhuudet harvemmin sallittuina makupaloina. En tykkää syödä kerralla isoja annoksia ja pyöriä sitten ähkyssä. Jaksotan mielummin syömiset tiuhalle tahdille pieninä annoksina. Varsinaisten aterioiden välillä tarvitsen hyviä välipaloja. Silloin turvaudun mielelläni marjoihin, hedelmiin ja vaikkapa Arlan proteiinirahkoihin. 

Työelämän muuttuminen on myös ollut itselleni mielusaa vaihtelua. Lupasin poistua enemmän kotoa kuvailemaan ja inspiroitumaan. Siinä on vielä vähän tehtävää, mutta eiköhän tämä innostava luonnonvalo auta asiaa. Valokuvaus on supermielenkiintoista ja saan onnekseni toteuttaa siinä itseäni myös läheisten kanssa. Yhdessä tekeminen on aina parempaa. Olen onnellinen että saan tehdä unelmatyötä.

Touhukkaana ihmisenä on ollut jossain määrin vaikea totutella ajatukseen, ettei minun tarvitse huolehtia kaikesta arkielämässä. Olen opetellut köllimään tyytyväisenä, kun joku muu hääräilee keittiössä ja kotitöiden parissa. Vaikka rakastan ruoanlaittoa, on mahtavaa istua toisinaan valmiiseen pöytään nauttimaan arkiateriasta tai kellahtaa puhtaisiin lakanoihin, joita ei ole itse pedannut.

Kaikkein iloisin olen kuitenkin ystäviin satsaamastani ajasta. En olisi voinut viime vuonna edes kuvitella miten mahtavia hetkiä pääsen viettämään ihanien ystävieni seurassa. On oikeastaan aika kauheaa miten sitä olikin joskus kiinni omassa oravanpyörässä ja unohti millaista on antaa aikaa ja myös ottaa vastaan aikaa läheisiltä ihmisiltä. Tajuan nyt jälkeenpäin että olin ihan liian sulkeutunut omaan maailmaani ja työhöni. Arvostan edelleenkin työntekoa ja omaa aikaa, mutta sitäkin enemmän aktiivisuutta ja sosiaalisuutta. Näiden juttujen kanssa on hyvä rakentaa balanssi joka sopii itselle.

Käyn välillä lukaisemassa tuon laatimani tsemppausohjelman, sillä muistiin kirjoiteut tavoitteet auttavat muistamaan mihin suuntaan haluaa kehittyä. Ohjenuorat eivät ole tiukalla, vaan lempeällä otteella ne pitävät kiinni asioista jotka ovat itselle tärkeitä.

Pidätkö sinä hyvää huolta itsestäsi?

Viimeaikoina on tullut yksi kiva oivallus pukeutumisen saralla. Olen viettänyt niin paljon aikaa Maijalla, että pakostakin on tullut sekoitettua meidän vaatevarastoa. Nyt kuljetaan harva se päivä asussa, jonka jokin osa onkin toisen.

Onnea on myös muut ystävät ja vaikkapa laukkujen vaihto hetkeksi. Me tehtiin Hennan kanssa viikonloppuna tuommoinen laukkujen lainaus puolin ja toisin. On aika virkistävää välillä kokeilla muitakin kuin omia laukkuvalintoja. Hennan Balenciaga on aivan ihana ja se on nyt muutamien päivien käyttökokemuksella osoittautunut aivan loistavaksi. Sinne mahtuu aika paljon tavaraa, vaikka laukku on pieni ja siro. Sopii myös iltamenoihin ja silti toppatakin kaveriksi.

Tässä minulla on puolestaan päällä ihan oma neule, mutta tekonahkahame on Maijan kaapista pihistetty. Tiedättehän millainen farkkutyyppi olen pohjimmiltani, siksipä onkin ollut aika hauskaa huomata, että viihdyn ihan ok myös hameissa ja kangashousuissa. Yllättävän paljon vaihtelua pukeutumiseen, vaikka nämä viileät pakkaset vähän sotkevatkin kevyempiä asukokeiluja.

Lindexin lila neule on saanut aina paljon ihasteluita kun olen sitä käyttänyt. Paras oli Tukholman huonekalumessuilla; olimme Iittalan tilaisuudessa kuuntelemassa puhetta ja yhtäkkiä vieressä seisonut nainen kurkisti mun paidan niskalappua – kysyi samalla saako katsoa kenen paita on kun se on niin ihanan näköinen. Lila taitaa olla tänä keväänä taas yksi suosituista trendiväreistä vaatepuolellakin.

Mukavaa viikkoa teillekin!

Tähän maanantaihin sopii täydellisesti pehmeä ja kutsuva tunnelma. Viikonloppu oli aivan ihana – siis kerrassaan hauska ja hulvaton ja muutenkin mitä parhain. Maanantai puolestaan on ollut pikkuisen haasteellinen tunnelmaltaan. Miksi maanantait usein on… ihan kun teleporttaisi jostain taikamaailmasta todellisuuteen.

En kuitenkaan valita, ilta kuluu mitä parhaimmassa seurassa ja silloin voi olla tyytyväinen vaikka mielessä olisikin purtavana pähkinä ja toinenkin. Jos sitä haluaa jakaa ihanat asiat toisten kanssa, niin onnea on jakaa myös ne kenkummatkin jutut.

Kuvituksena on Lovely Linenin ihastuttavat pressikuvat. Voisin niin sukeltaa tuonne sänkyyn ja kölliä siellä seuraavat kaksi vuorokautta. Onneksi tosin omassa sängyssä on oikeastaan samanlainen tunnelma ja jos haluaisin, voisin kölliä siellä seuraavat kaksi vuorokautta. Kuka ei haluaisi möyhiä kuohkean pellavapeiton uumenissa…

-Joskus kai kannattaa vaan luottaa intuitioon ja 
olla rohkeampi kuin ajattelikaan-

Pakko kommentoida tuon kuvan makuuhuoneen seinäväriä. Ihana harmaaseen taittava vihreä on todella harmonisen näköinen. Monesti pehmeät savuiset sävyt ovat silkkaa harmaata tunnelmallisempia vaihtoehtoja ja loppupeleissä aivan yhtä neutraaleita. Tuohon vihertävään sävyyn voi yhdistää sisustuksessa aivan samat tehostejutut kuin perinteiseen harmaaseenkin seinäväriin. Onko kodin värivalinnoissa oltava aina niin järkevä – ihan kuin muissakin valinnoissa joita teemme.  Kunhan muistaa olla itselleen ja toisille hyvä. Koskapa sitä olisi katunut niitä repäisyjä – epäilen että ne ovat asioita, joista tulee arjen kohokohtia.

Kappas – sisustususjutuistakin saa aikaan syvällisiä pohdintoja omiin elämänasenteisiinsa. Mutta eikö kaikki valinnat heijasta meidän fiiliksiä. Olivat ne sitten visuaalisia tai henkisiä.

Ihana olla välillä elämäntapahippi. Tiedän kuitenkin olevani todella jalat maassa oleva käytännön ihminen. Sitä ihanammalta tuntuu välillä haahuilla. Kannattaa kokeilla.

Mutta asiasta pöytäliinaan. Miksei tule käytettyä enemmän kankaisia pöytäliinoja. Ihastelen aina tuommoisia kattauskuvia, joissa on tekstiileitä. Mitä sitten jos liinalle putoaa jotakin, tahrat kuuluvat sinne missä on ruokaa ja juomaa. Kokonaistunnelma ratkaisee. Tiedättekö, sama pätee muissakin asioissa.

Maanantaihippi kiittää – tajusitteko yhtään mitään tästä höpöttelystä..