Archive

lokakuu 2016

Browsing
Voi vitsit että pidän maanantaipäivistä. Naurattaa usein toisten someissa maanantaita markkeeraavat angstikuvat, vaikka huvitukseksi ovatkin, on monelle maanantai varmasti raskas päivä. Minusta taas on mahtavaa että koko viikko alkaa alusta ja odotettavissa on uusia mielenkiintoisia juttuja. Tätä asiaa tietysti helpottaa ihana työympäristö ja superkiva työ. 
Tänään olin erityisen fiiliksissä enkä vähiten huikeasta auringonvalosta ja siitä, että heräsin reippaana ennen kellonsoittoa (joka on unikeolle harvinaista). Tulin bussilla kaupunkiin ja kävelin juuri tuosta kuvien maisemasta töihin. Katselin ihaillen ikivanhaa joenrantaa rakennuksineen ja mietin kuinka rakastan kaikkea ”historiallista”. Pidän ikiaikaisten perinteiden tutkimisesta, vanhoista esineistä, historiallisista tarinoista jne. Kuitenkin toisaalta rakastan nykyaikaa ja uusia innovaatioita. Hassua.
(takki, kasmirneule ja villakangashousut COS*saatuja / laukku Stella McCartney / loaferit Nilson)

Kuvissa olen pukeutunut COS-asukokonaisuuteen. Sain tosiaan valita itselleni joitakin mieluisia vaatteita heidän valikoimistaan. Ei ollut helppo tehtävä, niin paljon ihanuuksia olisi ollut. Rakastan ylellisiä materiaaleja ja siksi päädyinkin unelmaisen pehmeään kasmir-neuleeseen ja mielettömästä ohuesta villakankaasta tehtyihin housuihin.

Kerrankin päädyttiin kuvailemaan täydellisellä hetkellä, ulkona oli niin hieno valo. Maija hääräsi kameran takana ja meillä oli aika hupaisaa, sillä tuossa vieressä oli aikamoinen jalankulkuliikenne ja moni vähän taisi hymähdellä kun vuorotellen kuvasimme toisiamme.

Kohta taitaa pakastaa kunnolla, kiittelenkin lämmintä takkivalikoimaani, sillä tällä COS:in muhkealla villapalttoolla tarkenee kylmemmälläkin säällä. Kangas on todella tiivistä villasekoitetta ja pitkät helmat suojaavat koko kropan. Sama takki löytyy myös Maijalta, Sannilta ja Reetaltakin.

Eipä tässä muuta kun jännäämään, millaiset kengät loppuviikosta pukisi jalkaan..loafereilla ei ehkä enää kannata paljon ulkona liikuskella.

Viikonloppuna onkin syöty ”ruokasalin” puolella. Halloweenin sijaan olemme viettäneet suomalaisempaa Kekriä. Lauantaina herkuteltiin poron sisäfileellä, jonka kanssa tein perinteisiä lohkoperunoita ja kermaista kastiketta. Sunnuntaiksi kelpasikin sitten mainiosti vähän kevyempi ruoka, eli syötiin kanakeittoa. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni tällaista keittoa, tai siis ylipäätään kanakeittoa. Innostus lähti perjantaisesta lounaasta, sain nimittäin jakaa Tomin eväänä olleen kanakeiton ja se oli taivaallisen hyvää. En tiedä mitä siihen oli laitettu, mutta se oli yksi parhaista koskaan maistamistani keitoista. Ohjetta minulla ei ollut, mutta yritin soveltaa samaa tyyliä itsekseni, pakko sanoa ettei kyllä tullut niin hyvää kun perjantaikokin keitto, mutta hyvää omasta tekeleestänikin tuli.

Viikolla syödään keittiön saarkkeella tai (hävettää tunnustaa) sohvaryhmän ääressä. Toisaalta se on kivaakin, niin viikonloppuisin tuntuu juhlavammalta kun kattaa pitkän pöydän ääreen. Tänään halusin kattauksesta neutraalin. Muutama sinisävyinen astia piristää kokonaisuutta. Kastehelmituikut ovat lemppareitani, niitä ripottelen aina sinne tänne palamaan, tällä kertaa kattaukseen.

Laitoin keittoon kanaa, sipulia, perunaa, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Liemi on kanalientä ja kookosmaitoa. Maustoin currylla, paprikajauheella, chilillä, pippurilla, suolalla ja ripauksella sokeria. Suurustin keittoa hiukan Maizenalla. Itse taisin lisäillä vähän liikaa vettä, olisin halunnut lopputuloksesta vähän paksumpaa ja kermaisampaa. Tämä oli kuitenkin niin hyvää, että varmasti teen toistekin ja sitten taas astetetta onnistuneempaa.

Aurinko on paistanut upeasti koko viikonlopun. Liian vähän tuli oltua ulkona, mutta kummasti sisälläkin on virkeämpi fiilis kun ikkunoista tulvii aurinko sisälle.  Ensi viikosta on tulossa kiva ja kiireinen – nautin sellaisesta.

Pikahuikat tänne ennen lauantain työpäivän alkua. Mitä jos tänä viikonloppuna iloteltaisiin hieman väreillä, kuten vaikkapa kuvan naisen tyyliin. Jos yhdistäisi asuun jotakin itselle epätavallista tai asettaisi sohvalle rohkean sävyisen tyynyn. Viikonlopun kunniaksi sitaisisi kaulaan nätin huivin ja laittelisi sohvapöydälle kullanvärisen kynttilänjalan.

Oudot yhdistelmät kiehtovat välillä. Mitä jos aina ei pelaisi varman päälle. Revittelisi vaikka pienissä yksityiskohdissa.

Kuvan asusta voi bongata tämän hetkisiä trendivärejä ja yksityiskohtia, niin sisustuksen kuin pukeutumisenkin puolella:

-tiilenpunaista
-kirkasta sinistä
-kirkkaanpunaista
-pörröpinttaa
-metallinhohtoa
-kerrostelua ja rohkeaa yhdistelyä

Inspiroivaa ja aurinkoista viikonloppua!

Me syötiin tänään pitsaa, ihan vaan koska torstai ja ulkona satoi. Pitsa on jonkinlaista hemmotteluruokaa, töissä tilataan aina pitsat kun on ollut järjestelypäivä, viikonlopun laiskuusherkutteluna syödään usein pitsaa ja ankeaa arkiviikonpäivää piristetään pitsalla.

Tänään ei leivottu itse vaan nautittiin Kotipizzan antimilla. Parasta pitsaa on kuitenkin itse huolella tehty herkku. Ja niistä itse tehdyistä parasta kokeilemaamme on avotulella paistettu versio. Sain loppukesästä blogin kautta testattavaksi uudenlaisen avotulipitsauunin, jonka nimi on ytimekkäästi Uuni. Keksinnön takana on suomalais-englantilainen pariskunta.

Tätä hienoutta ollaan syksyn mittaan muutamia kertoja ennätetty testaamaan ja voi vitsit miten herkulliselta pitsa tosiaan maistuu, kun se saa liekeistä avotulen aromia. Tällaista uunia voi käyttää pihalla ympäri vuoden, talviaikaan vaan tarvitaan suojaisampi paikka ja paistajalle lämmintä vaatetta.

Uunissa poltetaan pellettejä. Meillä käyttäjänä toimi tietysti isäntä. Sijoitimme Uunin laatoitetulle terassille. Mutta tämä on kevyt kokonaisuus, nyt se on meillä nostettuna terassipöydälle. Siitä se aina siirretään käyttöön sopivaan paikkaan. Uunin mukana tulee tarkat käyttöohjeet. Kätevää on nopeus, sillä sytytyksen jälkeen uuni on valmis noin kymmenessä minuutissa.

Kuvat on otettu Uunin ensimmäisellä testauskerralla elokuun lopulla. Sillon oli mainiota kokkailla pitsat valmiiksi terassipöydällä. Mitä nyt piti vähän tapella vihaisten amppareiden kanssa samalla.

Uunin sisällä on pitsakivi, joka päällä pohja paistuu rapeaksi. Miksei tuolla voi muutakin kokata avotulen aromeissa.

Tärkeintä pitsan valmistamisessa on taikina ja sen oikeanlainen käsittely. Pohjista pitää tulla niin jähmeät, että ne saa pitsalapiolla liu’utettua pitsakivelle uuniin. Niitä ei voi avotulen takia paistella leivinpaperin päällä. Ensimmäisellä kerralla pohjat onnistuivat hyvin ja paisto sujui mainiosti. Huomasimme kyllä, että ei kannata tehdä kovin suuria pitsoja, niitä on helpompi käsitellä pienemmässä koossa, ainakin näin harjoitteluvaiheessa. Taikina tulisi mielellään tehdä jo edellisenä päivänä.

Tässä ensimmäinen paistamamme pitsa! Kuvaa varten pitsakiveä on hiukan vedetty Uunista ulos, mutta siis sitä ei saa muuten poistaa käytön aikana Uunista, ettei se halkea. Pitsalapiolla siis laitetaan pitsa uuniin ja pois. Voin melkein maistaa mielessäni sen ihanan aromin, joka noissa pitsoissa oli.

Melkein unohdin kuvata valmiit annokset. Oltiin niin fiiliksissä, että syötiin sitä mukaa kun pitsaa tuli uunista ulos, se kävi aika nopsakkaan. Yksi pitsa lähti myös naapuriin maisteltavaksi.

Nuo Uunin kotisivut ovat muuten kivat. Siellä on ihania reseptejä ja pitsavinkkejä. Tässä on oiva lahja sellaiselle, joka rakastaa ulkona kokkailua ja haluaa testailla erilaisia menetelmiä. En tiedä miten tätä myydään esim. rautakaupoissa, mutta ainakin näköjään Uunin kotisivuilta voi tehdä tilauksia.

Että herkullista pitsaperjantaita huomiseksi!

”kaupallinen yhteistyö Suomen Blogimedia ja Verman/Helein”

Käyn erityisesti syksyisin läpi itseni hoitamiseen liittyviä toimia, kuten nyt vaikka D-vitamiinista huolehtimisen, josta teille juuri kirjoitin. Tänä syksynä olen yhteistyön puitteissa kokeillut myös kauneudenhoitoon sisäisesti tarkoitettua Heleinin Anti-Aging Premium-kauneusravintolisää.

Sain alkusyksystä testattavakseni aikuisille naisille tarkoitetun Helein Anti-Aging Premium-tuotteen. Se on kehitetty huolehtimaan erityisesti ihon hyvinvonnista. Hoidan ihoani ulkoisesti huolellisesti ja olen tottunut käyttämään laadukkaita ihonhoitotuotteita. Mitä enemmän kuitenkin ikää kertyy mittariin, iho- ja limakalvot alkaa kuivua ja menettää elastisuuttaan. On siis tärkeää ravita itseään myös sisäisesti.

Jos pitäisi summata, mikä seikka minulle ihon kunnossa on tärkintä, valitsisin ehdottomasti hehkun ja heleyden. Ihonhoidossa tärkein päämääräni onkin säilyttää freesi ja terveen näköinen olemus. Iästä riippumatta iho voi olla heleä ja se on minusta kauneimman ihon merkki.

Helein Anti-Aging Premium sisältää patentoitua Ceramosides-uutetta, joka lisää ihon kosteuspitoisuutta ja vähentää sitä kautta ryppyjen muodostumista. Tuote sisältää myös koentsyymi Q10:tä ja hyaluronihappoa. Lisäksi koostumuksessa on A- ja E-vitamiineja sekä Vihreä tee-uutetta. Erityisesti minua kiinnostaa kosteuttaa ihoa ja limakalvoja, jotka luonnollisesti iän myötä alkavat kuivua. Tässäkin asiassa ennaltaehkäisy on minusta luontevaa.

Helein-kauneusravintolisissä on eri-ikäisille naisille suunnatut täsmätuotteet. Anna-Sofia kirjoitti nuorille naisille suunnitellusta Helein Biotin +-valmisteesta ja Riikka päälle kolmekymppisille tarkoitetusta Helein Skin, Hair & Nails-valmisteesta. Minä puolestani testasin tätä varttuneempien versiota Heleineistä, joka on tarkoitettu erityisesti 40+-vuotiaille.

Ihoni ainakin voi erittäin hyvin nyt. Olen testannut Heleiniä reilun kuukauden ja jos tarkkaan mietin niin ainakaan vielä en ole huomannut esimerkiksi tyypillistä syksyistä käsien hurjaa kuivumista tai ihon ”harmaantumista” – tarkoitan siis tuolla harmaantumisella sellaista sameaa fiilistä.

Liputan kovasti terveen itsestään huolehtimisen puolesta, niin sisäisen kun ulkoisenkin hoitamisen puitteissa. Noin muuten yritän lisäksi aktivoida mieltäni positiivisella asenteella ja ajatusmalleilla. Näiden kaikkien yhdistelmästä muodostuu toivottavasti freesi ja innostunut olemus.

Olisi mukava kuulla myös mitkä ovat teidän itsestänne huolehtimiseen kuuluvia rutiineita!